SYKSYN SAAPUESSA

Syksy saapui jo salolle

syksy kolkko ja sateinen,

riipi kaikki lehdet puista,

oksasormista somista.

-

Kolkko tuuli jo kohahti,

virma viima vingahteli,

syksyn tullessa tohisten,

saapuessa näille maille.

-

Tummat kuuset jo kumarsi ,

hongat huojui sinne tänne,

pajupensaatkin surivat,

kohtaloaan itki koivu.

-

Kesä mennyt matkoihinsa ,

ihanainen kasvun aika.

Siitä muistot vain elävät

takaisin ei koskaan saavu.

-

Sadepisarten kimallus,

ovat niinkuin kyyneleitä.

Luonto tuskaansa kapinoi,

suree kalmaa kohtaloa.

-

Nytpä turma jo tulevi,

kuolo kulkee kaikkialla.

Kukat kuihtuvat ihanat,

surkastuvat sammaleihin.

-

Mikä itku ja valitus

kuuluu aivan kaikkialla.

Kuolo korjaa nyt satoa,

saalistaapi ahkerasti.

-

Mutta kuitenkin syvällä

kasvunsiemen aivan uusi.

Puhkeaa kevään iloksi,

tuore kasvu kaikkialle.