äijän, ääliön mekastus,
kun tuo varmaan vimmoissansa
rikki hakkasi kaluni,
kalliit soittovempeleeni
omat aarteeni paremmat
kiukku kurkkua kutisti,
valui sylki huuliltani,
hiki päästäni kihosi.
Suututti niin vietävästi,
hienon soittimen hajotus.
kysellytkään konstejani,
niin kuin hulluna höpisin,
vailla mieltä maalaelin,
suuren tuomion ukolle,
typerälle vanhukselle.
Huusin Väinön vätkylälle:
pääsi pinteeseen pahasti.
Vedän miehen oikeutehen,
raastuvaan sinut talutan.
Pallon jalkaasi saa ruoja,
oviin kalterit koreat.
Näytän sulle närhin värkit,
sekä kollien kopekset.
kunnes tolkkuunsa tulevi:
enpä lepsua lakia.
Pidä poika raastupasi,
lakihuoneesi omanas.
Enpä tarvii tuomareita,
lautamiehiä lähelle.
Mulla oikeus on omani,
moraalini kunnollinen.
Laulussani säädökseni,
voima kanteleen kopassa.
(jatkuu)
Kommentit