Kumma kaipuu polttaen raastaa rintaa,
posket palaa ja sydän jyskyttää.
Minun aatokset lentävät matkojen taa,
haavekuvat avaruuksiin lentää.
Rakkaus on tullut minun elämään,
niin mielelläni sen uhriksi jään.

Tunne polttava ei anna mulle rauhaa,
se minua polttaa, se minua syö.
Kuin mahtavat urut korvissa pauhaa,
olet mielessä aina oli päivä tai yö.
Kyllä rakastaa on niin ihanaa,
kun toiselta vastarakkautta saa.

Tunnekuohun vallassa mietin meitä,
Sinä kaukana oot minun luotani.
Mutta kaipuunsiivet kantaa meitä,
hetki vain ja olen Sinun luonasi.
Ei tunteemme tunne mitään rajaa,
koska sydämissämme se pitää majaa.

Kaipuunsiivet vie meidät kauas sinne,
missä ilma on lämmin ja kukkii maa.
Sinne aivan kahden, juuri minne
satumaamme portit aukeaa.
Siellä vietämme onnenhetkeä monta,
ja nautimme auvoa suunnatonta.

Oi rakkaani jälleen lähdetään
yhdessä satumaahan sinne.
Kaipuunsiivillä kauas lennetään
siellä hohtaapi ruusuinen rinne.
Siellä lempemme täyttymyksen saa
ja voimme yhdessä onneen matkustaa.