Tuomo ajatteli , että nythän tuon senkin ihmeen näkee. Eikä mennytkään kuin hetki, kun salama valaisi, häikäisten synkistyneen aamun. Tuskin salaman väläys oli häipynyt, kun valtava jyrinä tärisytti maata. Kauaa ei tarvinnut odottaa kun sama toistui. Nyt vaan edellistäkin rajumpana. Tuomo oli aina pelännyt ukkosta, mutta nyt hän ei tuntenut pelkoa ollenkaa. Hän jopa toivoi , että Taivaanukko tähtäisi häneen , ja tekisi selvää. Tosin selvää tulisi, jos hän nousisi ylös, hänhän olisi ihanne maalitaulu, värikäs ja sopivan pieni. Mutta Tuomo pelkäsi tuskaa. Koska hän oli lehdestä lukenut suomalaisten uusavuttomien nuorukaisten mitättömästä ampumataidosta, hän oli varma, että hänet ammuttaisiin siipirikoksi. Haavoittuneen pirullisia tuskia Tuomo ei halunnut kokea, ruoskanjäljissäkin oli kestämistä.
Ensimmäiset suuret sadepisarat tavoittivat lätsähtäen maanpinnan. Tunnelma oli juhlallisen odottava.
Kummaltakaan puolelta ei ollut pitkäänaikaan käytetty tulivoimaa. Sitähän Tuomo ei tiennyt oliko sotilaat vielä asemissaan. Sillanpääasemista ei voinut olla kyse, koska lähettyvillä ei ollut siltoja, eikä siis sillanpäitäkään.
Äkkiä kävi maisemassa kuin humahdus. Pensaat ja puidenoksat aivan taipuivat kun rankkasade valui alas valtavana ryöppynä. Tuulikin oli herännyt ja puiden latvat heiluivat, kuin suuressa tuskassa, ja maassa irtonaiset oksat lähtivät tuulen mukaan, vapaamatkustajana.
Nyt Tuomo huomasi tilaisuudensa tulleen. Kuin jousen viskaamana hän oli pystyssä. Jostain rääkätty keho sai , ylimääräistä voimaa ja kuin "himohäss"in ajamana Tuomo kiisi poikki leveän rajalinjan. Koska lannevaate oli liian houkutteleva maali, hän irroitti kankaan vyötäisiltään, ja rypisti silkkikankaan, kuin taikuri, kouransilmään.
Kuin aropupu Tuomo kiisi matalana ja nopeana , väistellen ilmassa lenteleviä oksankappaleita, ja kuusenkäpyjä. Sinivalkoinen rajapaalu ohittui humauksessa. Tuomo tunsi rinnassaan kuumana tunteena, rakkaan kotimaankamaran jalkojensa alla. Jos hänellä olisi aikaa, hän kumartuisi suutelemaan maata jalkojensa alla. Mutta kiire oli valtava. Matka oli vasta puolivälissä, ja vastassa arvaamaton suomalaisten, tappamaanopetettujen rajamiesten joukko. -jat-