Olen kauan jo tietäni taivaltanut,
monet kokenut pettymykset.
Toivon etten ketää oisi loukannut,
on mielessä kysymykset.
Olenko osannut oikein tehdä sen,
mitä kuuluisi tehdä ihmisen?.
-
Sen myönnän, en aina oo auttanut,
vaikka auttaa olisin voinut.
Sen myös,että kieleni on pilkannut,
ja ivalauluja soinu
Usein olisin voinut periksi antaa,
ja vähemmän kaunaa, vihaa kantaa..
-
Paljon enemmän olisi pitänyt,
läheisilleen rakkautta antaa.
Kovin harvoin olen myös kiittänyt,
silti vastuuni koettanut kantaa.
Mutta loppujen lopuksi on kai niin,
ettéi ihminen pysty ihmeisiin.