Oljhan tuo mukavvee kahtoo kun isäntä lattoo klappii sylliisä. Eiphää tuolla taenna miel olla siellä huipussaan. Vuan niihän se onj , jotta sitä itekuhhii käättää tilannetta hyväkseen. Miksempä sitte en minnäe? Isännän ähistessä, kiukkuvvaan vae mitä? Minä sanallan sillen ehtoja:
-No mitteepä noeta huutelloo, kuhan suan syyväkseni ja katon yöksi piänpiälle. Uamusella lähen sittä etiäpäen. Passovvaako semmonen sullen?
Isäntä olj suanna sylisä tääteen, lähtöö siitä menemään pirttiin päenj. Minä seoraelen naoreskellen perässä, välliin muistuttanj , jotta passovaako mun tuumat. Isäntä viimmennii ähkässee:
- Kyllähän se passovvaa, mutta suu sittä kiini!
Tullaan sisälle. Emäntä siellä punakkana ja naoravaesena laettelloo ruokaa pöyteen , on oekeen keittännä jottae lihasoppoo. Sittä kun isäntä tulloo puusylyksen kanssa, emäntä kiäntyy kahtommaan tapahtummaa kuin parempaahi näätöstä. Sitte tuo ruoja läpsäöttee käsiään pulleisiin reisiisä ja sannoo:
-Sus siunakkoon! Mitä se nyt? Eipä ou ennen tässä huushollissa isäntä klapuja sisälle ruahannu! Minkä taotta se nyt rassaotuu?
- Noooo, uattelin lämpimikseni ottoo sylyksen. Tuo Reissumies , näky olleenj alanmiehii. Olj silipunna rytökasan poltettavvoo. Kyllä nyt passovaa antoo kunnon lihasoppoo.
Isäntä siinä laettelloo klapuja puuluatikkoon. Minä katallan emäntee! Tämähän kattoo minnuu ja ryöttä isköö minulle silimee. Tämähän se epelj on. ajattelen , vuan en piäse sen pitemmälle kun emäntä kehottoo minnuu pöyvvän iäreen.Senj kuitenniin panen mielenpiälle jotta kovin punakkana ja aevankuin yljkierroksilla emäntä pyörähtellöö. Peräpiä mutjahtelloo ku kiimasella mirrillä.
Voe mahoton, kylläpä olj lihasoppa hyvvee ja maestuhhii. Enpä ollunna Röllykkämäestä lähön jäläkeen kunnolla syönnykkää. Jonkunj kuivan kannikan olin suanna tienvieren talloessa. Mutta nyt olj ruokoo eholla. Leipee ja kermasta maetoo, ja keitto olj niin rasvasta jotta rasvakerros kiilui kattilassa piällimmäesenä!