Lähen saanasta . Huomovan etteisen penkillä valakijan miesten rikkookerraston. Istahan siihen penkille ja kertaelen mielessäen saonan tapahtummii. Nyt vasta hoksovan sennii kuinka hupanen tilanne saanassa olj. Kuivattelen ihtijäen lempijän kesätuulen henkäellessä ja kessäesen ilta-aaringon loestaassa.
Ruusaki työntyy etteiseen punasena ja levijänä. Naarussasuin kahtoo minnuu ja sannoo:
- Noooo, millaaselta tuo olo tuntuup? Oekijan saonomisen jäläkeen. Minä sittoun ikäni ollunna semmonen saonahullu , että Reetihhii sannoo , ettei toesta samanmoesta mualimasta löyvy.
-Hyvältähän tuo tuntuup. Pikkusen joka paekasta. Olj se semmonen nuamanpesu, jotta taian ikäni muistoo! Vuan missäpähän tuo Reissumies löötäs kylijen alle polsterrii, vuan navettalattoonko kahtelen yöpaekkoo.
- Ja ouhhan tuossa vouhkasematta! Aetassa onj valamis vuoje. Pimmeetähän siellä onj, vuan silimät kiinnipä sitä nukutaanhi. Ennen sitä kyllä kävvään hörppäämässä saanakahavit. Kyllä ne maestuuki tuollaasen löölynoton jäläkeen. Mie tässä pikkusen kuivattelen. Sinä suatkii mennä sisälle,. Siellä Kaesa on varmaanni laetellu kahvit valamiiksi.
Pirtissä Kaisa onj laetellu pöytään kahavivehkeet .Saonatakki piällään on siinä nyt saonaan lähössä
Minnuun ilikikurillaan kahtoen Kaesa sannoo:
-Äet taesikkii antoo Reissumiehelle muisteltavvoo. Liekkö tuo kaeken tehenä mitä uateltiin? Kaisa naorelloo.
- Taespa tuo tehä yljmiärässiikkii? Olj käsittely niin viimmosen piälle. Vae olj se suunniteltu juttu? naureskelen.
Kaesa kattoo minua silimissään selevästi yljmiärästä loestoo. Se tuntuuki mukavalta ja uattelen että sitä suattoo vielä riemut ratketa, kuhan outtoo jaksoo.