Onneksi oli lämmintä, kohta liiankin lämmintä. Aurinko porotti täydellä terällä Tuomon runneltua selkää joka rupisena ja verentahrimana alkoi kutisemaan.Tuomo liikautti kättään , heti kp-sarja hakkasi lähelle hänen olinpaikkaa.
Kyllä saatana, me suomalaiset ollaan verenhimoisia, ei anneta uhrille mitään mahdollisuuksia. Uhriksihan Tuomo itsensä tunsi....veriuhriksi. Tuomo tunsi äkkiä , että kasvinkumppali oli herännyt ja halusi seisomaan. Mutta eihän Tuomo voinut sellaista sallia. Kovasti komentaen hän yleensä oli saanut kaverin taipumaan tahtoonsa. Mutta nyt epätoivonhetkellä , hän epäonnistui surkeasti . Kaveri aivan villiintyi kuin olisi saanut jostain pisaran "himohäss"iä. Tuomo yritti hillitä mielikuvitustaan, mutta kauniita nuoria naisia aivan tulvi hänen mieleensä ja kaikki oli täysin alasti
Viimein Tuomo muisti, kerran epäonnistuneensa , erään ruman naisen kanssa. Silloin hänellä ei ottanut ns, eteen , ei sitten millään. Ja se auttoi nytkin, häpeän tunne joka hänet silloinkin valtasi , auttoi nytkin , ja Tuomo huokaisi helpotuksesta. Se ongelma oli toistaiseksi ohi.
Tuomon aivo tyoskenteleli, taukoamatta. Muodostaen erilaisia skenaarioita. Yhden tultua valmiiksi, hän joutuu sen heti hylkäämään, siitä syystä , että näissä olosuhteissa se oli mahdoton toteuttaa. Ilman ruokaa ollut Tuomo oli hoikka poika. Koska hän oli lisäksi pieni kooltaan, hän oli aluskasvillisuuden seassa lähes huomaamaton. Ainoa merkki hänestä oli lannevaate, joka loisti kilometrien päähän, jos joku niinkaukana hokssasi Tuomon suuntaan silmäillä.
(Mutta koska meillä on nyt pattitilanne, meidän on pakko tehdä nyt jotain Tuomon hyväksi? Näinhän tapahtuukin. )
Äkkiä sysimusta ukkospilvi peitti heloittavan auringon. Luonto vaikeni, ja,,,aseet. Kammottava hiljaisuus valtasi tienoon. Linnut heitti laulamasta Eikä puhelinlangatkaan valita, tosin puhelinlangat olivat kymmenienkilometrien päässä, joten niitten volina oli vain kuviteltu uhka. Karjalan luonto antoi parastaan, sillä kohta jyrähti. Tuomo oli väsymykseen asti kuullut, kuinka siirtolaiset aina kehuivat Karjalanluontoa. Kuinka he sanoivat ukkosenilmallakin , että .....koton Karjalas ol ukkosetkii paljo kovempii, ja ain sato enempii. -jat