- Ehei ei se niin helpolla irtoa. Villapaita poikkee ja paita myös. Katsotaanpa sitten. Vai meinaa se Kitulainen väkinäiset tehdä? Ei muuten onnistu minun kanssa, Reeta härnäsi.
  - Vaan nämähän äkkiä lähti, Jaska sanoi ja tempasi molemmat paidat yhtäaikaa päältään... Saman tien hän riisui muutkin vaatekappaleet. Kohta Jaska seisoi ilkosillaan Reetan edessä.
  - No, joko nyt passaa...
  - Katohan ketaletta! Sehän Jaskalla on keho pysynyt timmissä kunnossa. Aivan tässä yksinolevaa naisimmeistä heikottaa, kun katsoo noita Jaskan lihaksia ja noita kiharaisia rintakarvoja. Vaan eipä tosiaan ota eteen.
  - Älä siinä pökise joutavia. Anna nyt jo se  ryyppy. Aivanko rukoilla pitää...?
  Reeta otti pöydältä vähemmän puhtaan juomalasin. Kaatoi siihen ehkäpä ruokalusikallisen pontikkaa ja ojensi sen Jaskalle.
  - Jumaliste, tämäpä on pelkkää pilkantekoa. Lorautahan lasi piripintaan, Jaska väheksyi.
  - Ei tipu ei lorise. Maistele ensiksi onkos siinä potkua!. Seurataan onko sillä  kohottavaa vaikutusta. Sitten  aletaan asiain vaatimiin toimenpiteisiin.
  Jaska nakkasi tipat kurkkuunsa ja pikkuisen ähkäisi. Ojensi lasin ja vaati lisää.
  - Ehei. Ethän sinä Kitulainen  näin vähällä selviä. Katsos mitä sitä täällä on, Reeta sanoi ja vetäisi rintansa esille resuisen puseron kätköistä.
  Jaska tuijotti tissin päässä näkyvää nännipihaa ja haukkoi henkeään. Silmät aivan  pullistuivat päästä ja sitten tuli mieheen vauhtia. Äkkiä Jaska oli ilkosillaan  Reetan kimpussa.
  Reeta nauraa kihersi ja yritti toppuutella, mutta Jaskan oli vallannut kova  kiima ja hän yritti raahata Reetaa sänkyä kohti.
  - Älä nyt saakeli ole niin hätäinen. Otahan tuosta kunnon tujaukset, että jaksasit sitten jylymää kotvan aikaa.
  Jaska imaisikin kunnon tujaukset. Otti vielä toisellekin jalalle ja tunsi, että  kiimat kasvoivat koko ajan.
  Reeta ketkutteli ja sehän teki Jaskalle häjyä. Alkoi olla toimeenpanon aika.
  Silloin rysähti  porstuan ovi ja Jaska jäykistyi suolapatsaaksi ja sähisi Reetalle.
  - Sen  ketale. Valehtelit! Saakeli se Jallu nyt torautuu kun näkee tämän hommelin.
  - Eipä  se mahda olla Jallu! Kaupungistahan tuo aamusella soittaa kilautti. Joku muu kait siellä nyt vaaniutuu. Ettei se vaan olisi Kitulaisen muija? Se Elli.
(jat