Muistattehan Herkko-Hiiren
joka herraksi halusi,
joka hankki hienot housut,
sekä kaulaansa kravatin,
kepin kanssa käyskenteli,
knalli päässänsä koreili,
siellä Hiirelän pihalla,
kartanolla vehmaisalla.

Oli vaimo myös kotona,
perhe hieno hiirelläkin,
oli lapsia tusina,
sekä serkut, että kummit,
sekä mummokin mukana
kuului Herkon perheesehen.

Mutta sattuikin tapaus,
muutos varsin merkittävä,
jota Herkko ei sulata,
käsitä ei seikkaa tuota.

Herkko-Hiiren vaimo lähti
rouva kaupunkiin halusi,
kyllästyi hän askareihin,
koska tylsää on elämä.
Yksin Herkko hoivaileepi
jälkikasvua kotona,
mielessänsä suuri murhe,
suru sielussa ikävä.