että piinaviikko on keskellä viikkua. Palijo on kärsitty viluva, mutta ruokapuolta on ollu - liikaaki. Kato se pittää pistää rasvaa varastoon nahkan alle. Ei sitä koskaa tiijä jos joutuu laman tae muun väestämättömän etteen. Eipä heti ensi kättelyssä musta viikatemies kuikistele - sillä mielellä - Tiijäthän? Näenä vaekeina aekoena seon otettava kaekki seikat ja visijot käötäntöön. Varultahan se vieras koeraa potkasee. Toesaalta seki temppu saattaa olla hyvinki kohtalokas. Riippuu koerasta onko etappi lasareetti vae vankila? Täh? No nykyaekana ei saa elukkaa ennään potkija. Seon viherijät heti vaatimassa asijasta tilille. Koeranpotkija saa elinkaotisen taikka lynkkauksen.  Ihimisijähän nykyvään saa muksija ja jopa kutitella puukon kärellä. Seon sitä luontaesta luolaimmeisen käöttäötymismallija. Vert. tarhaketut ja viherijjäen vaatimukset. Joten semmosesta voe saaha mitallin - silitystä kumminki.

Ny on tärkijää huomijoija tuleva tilanne. Tässä mennään ny vaeheessa, eikä oo havaintova mihin päen sitä ollaan askelta suuntaamassa. Eikae sillä niin suurta merkitystä kuhan ei mee sytteen tae savveen. Seon savi ovelaa aenetta. Siihen saattaa äkkinäenen jämähtää jummiin. Hyvät neuvot on tärkijät. Se onkin eri juttu mistä siihen pinteeseen neuvvojia löytyy? Tokihan voe kysyä iteltään: - Missä mennään? Vastaus riippuu tietysti tietopohojasta ja polliittisestavalamiuvesta suuriin päätöksiin. Jos tekkee pieniä ratkaisuja on seurauksena paekallaan polokeminen ja se ei savikossa oo hyväksi. Päenvastoen - sitä on äkkijä syvällä savessa, eikä siinä voetonvirsijä veisaa. Varsinki jos kälätin alakaa olla piilossa.

No, eipä tässä olla savikolla eikä veen varassa. Tolokusti taaperrellaan piinaviikollakin, hampaat irvessä. Kumminkin taeval taettuu, hittaasti mutta varmasti. Vaarat vaanii kulukijaa. Sujet uluvoo ja karhut metakoe, mutta neon vaen kulissija. Henketöntä porukkaa. Haokkuva koera ei pure, eikä purematta nielase joten eihän tässä hätä päevää, eikä kuura-aamua. Paetti sillon kun kaekki mennee päen persettä. Se kumminki on korkijammassa käressä. Vae mitenkä se oli? Lukijaa armahtaakseni pitänee taas pistää virtuvaalivisijo kiinni ja ottaa totinen naamari  käöttöön. Mutta ei hätää. Pölijäellään taas huomenna jos ei järki päässä kasva, eikä häpijäntunne saa ylivaltaa. Seon niin pienestä kii. Kivi voe löytyvä kenkään vaekka kulukee avojalloen. Tämmon hyvvää reenaosta piinaviikon huipennukseen. Se voe vielä veri irrota - tae itku.

***

Nyt on sää kevvääseenpäen ottanutmeleko harppauksen. Jo nyt on mittari lähellä 0. -2,9 on lasissa eholla. Sehän passaa hyvinkin komijasti- Lumisajetta luppaa saa sitten nähä tulleeko tuppaan asti? -O-