- Älähän sano! Sinä olet saanut mahtavan ylennyksen noessa korkeakulttuuripiireissä... Sinä et kohta tämmöistä muoria muistakaan.
  Jaska  koppasi Ellin syleilyyn ja pisti pusunkin:
  - Toisinaan tuntuu, että on liikaakin. Vaan tosiaan vieraat menkäähän vielä pitkälleen... Jaska sanoi. - Parin tunnin kuluttua Elli menee aamulypsylle ja sen jälkeen keittää aamupuuron ja kahvit  vieraille. Nukkukaakin herroiksi. Ja löytyypä sitä Jallulle pullon pohjaa... Valtion viinaa. Huuhtoutuu se pontikka veristä.
  - Nyt Jaska panit niin pahan, että  sitä on mahdoton vastustaa. Reeta lähdetäänpäs  uneksimaan...
***
  - Onko se vihainen? Elli kyseli kun vihdoin  rauhoittuivat aviovuoteeseen.
  - Niin... Mistäpä pitäisi?
  - No, kun se Jallu semmoisia...
  - Mitäpäs noista! Mikä on ollutta, sehän on mennyttä. Minä en ala märehtimään vuosikymmenien takaisia, on murheita tässäkin päivässä.
  - Mikä se ahdistaa? Et kai vaan ole kipeä?
  - No, en niin kipeä, vaan se  nolottaa vieläkin, kun hyökkäsin sen opettaja Kärhämäisen kelkkaan. Nyt koko pitäjä nauraa persettänsä repien, kuinka Kitulainen on sortunut akkojen runoiltaan.
  - Voi hyvänen aika! Vieläkös sinä semmoisia suret. Minä olen niin ylpeä omasta taiteilija mussukasta, Elli sanoi ja suukotti huulillaan Jaskan partasänkistä poskea. - Jos sinulle toden sanon, niin sinun esitys oli monin verroin nautittavampi kuin opettaja Kärhämäisen... Siitäpä en ensin lainkaan pitänyt kun näytti, että olit aivan  Piritta-Anneliinan lumoissa. Vaan sitten tajusin että ei taiteelle voi rakennella mitään rajoja. Sen  pitää päästä ilman kahleita virtaamaan, kaikissa muodoissaan kaikkialle.
  - Täytyyhän se myöntää, että  Piritta-Anneliina muusaksi onkin erinomaisen sopiva. Varmasti minä en olisi saanut sanaa suustani ilman sitä simaa, joka  veti veteläksi opettaja Kärhämäisenkin polvet ja sitten suora näköyhteys Piritta-Anneliinan rintavarustuksiin saa jäyhänkin miehen runolliseksi.
  - Vaan kuule! Eikö meidän pitäisi hyödyntää tämä menestys? Ruvetaan, tai paremminkin, sinä alat pitää herkkiä runoiltoja. Piritta-Anneliina taiteen ystävänä alkaa muusaksi, joka saa sinut ylitaivaallisiin  korkeuksiin kulttuurinsaralla. Jäisit ikuisiksi  ajoiksi kansantaiteilijana Suomenhistoriaan. Rahaa tulisi ovista ja ikkunoista.
  - Mitä ihmettä sillä nyt lie mielessä? Mitä me rahalla, kuhan rakkautta riittää, Jaska jo hempeili.
  - No saataisiin se sisähuussi...?
(jat)