Hyvä yleisö! Naiset ja herrat kiitoksia nyt jokaiselle erikseen pitkämielisyydestä. Ensikesänä tavataan!
  Yleisö alkoi poistua, kuka kapinoiden, kuka ymmärtäen.
  - Se on Kitulan isäntä herkkäsieluinen taiteilija. Äkkinäiset yllätykset saavat hänestä yliotteen jolloin luovuus menee lukkoon, varsinkin kun on tämmöinen epätodellisen tuntuinen ilta, Pirita- Anneliina yritti selittää.
 ---
  Unettomanyön jälkeen Kitulan pariskunta alkoi nousta kahvinkeittoon. Jaska huokaili kun Anneliinan pyöreät muodot pyörivät silmissä.
Elli puolestaan mielessään harmitteli mynkään mennyttä iltaa. Olihan yleisö tullut hyvässäuskossa kuuntelemaan ja nauttimaan  hengenravintoa.
  - Miten sinä heittäytyit illalla vetämättö-  mäksi? Olisi se vanhasta muistista mennyt joku tuttu runo, eikä nuo ihmiset ymmärrä. Ovat lehdestä lukeneet, niin uteliaisuuttaan tulevat töllistelemään.
  - Sinun ja sen muutaman vouhotusta on koko homma. Minä en olisi sormea liikuttanut.
  - Kärhämäisenkö?
  - No, sen hyvän! Eihän tuo illalla edes ollut sinnepäinkään. lähti pois.
  - Kärhämäinen oli estynyt... Kyllähän minä sen tiedän mikä sinulla sormia liikuttaa, jos peukaloitakin.
  - Mikä muka! Taas luulojaan puhuu. Ala mennä siitä kahvia keittämään, jospa  joskuskaan pääsisi pellolle.
  - En minä ole ainakaan pidätellyt. Sen kun antaa heittää. Tai mitä me änskätellään. Voisi sitä joskus olla kuin tavan ihmiset. Odota pikkuisen niin kohta on kahvi valmista.
  - Niin olisihan tuo mukava joskuskaan vetää samasta köydestä samaan suuntaan, eikäpä aina kiskoa päinvastaisiin suuntiin. Siinäpä onkin köysi toisinaan piukeella, kun  meidän emäntä kiskaisee jalka tenästä.
jat