OSA.91.
 Seppo raotteli silmiään kuullessaan Salmen äänen. Matti meni halaileen Marttaa ja taisipa kopeloidakin:
 - Uo siinä vieraehen aekana. Mitä nuo polliisittii uattelloo?
 - Etkö sie vieläkkää tiijä mitä mies uattelloo. Semmosta karvasta ja kostijjaa. Suat olla hyvinnii varma. Outko sie suohullaan jos käötässiin namuttelemassa, Matti hoilasi juopuneen rohkeudella.
 - Olokaa ny immeisiksi. Menkää kutemmaan jos mänettä, vuan tarviiko sitä kaekille kuuluttoo, Salme sanoi äreästi ja meni Seppoa herättelemään.
 - Sepä suattoo ollahhii yljpiäsemätön hommeli. Sepä suattoo Sepolla olla vilimi poekki  kotvo aekkoo, Viirto selitti.
 - Isäkö se juotti Sepon nuin tiijottommaan tillaan. Helekutti kun se juottoo joka kokellaan. Mitä se sillähhii meinottellee.
 - Sehän on vanaha tottuus. Mitense mennee? Vino veritas tae jottae: Tottuus viinissä. Se meinovvaa Matti testata millaenen mies seon vävyksi pyrkimässä, Kumarainen oli tietävinään.
 - Olokoot vinot tae viärät, niin nyt tämä sankar pittee suaha tolokulleen. Suatana retkottee ku kuolleeksi kiitetty, Salme sanoi.
 Pökiö ja Kilikki tarttuvat Seppoa käsistä ja nostivat ylös taluttaen miehen Salmen kamariin. Sinne jäivät molemmat.
 Pökiö joka oli lähes selvä, katseli virkaveljiään ja puhkesi puhummaan:
 - Voehan suatana! Virka-aeka ja polliisit ympäripäessään. Kommiaa on kahtuva kun suuri herrahhii on unohtanna täyvvelleen polliisin velevollisuuvet ja siännöt, Pökiö saarnasi.
 - Elä lyö lyötyä. Suatana kun olj niin mavullaan. Ei sitte levitellä juttuva tämän luajemmalle. Ei käö kiistämminen, että rikottu on kaekkija siäntöjä. Vuan ny koko porukka pistetään lattijalle pötkölleen. Uamulla sitte selevitellään talonväen kanssa mitä polle on aetoo kuatanna, Kumarainen sanoi ja könysi lattialla kontillaan.
 - Elähän sinä suur piällikkö ala nukkuun, ennenkun käöt kusella. Männöö vielä vesvahingon puolelle. Sitte sinä uottii tojella kusessa, Pökiö viisasteli.
 Koko poliisilauma poistui pihalle. Tikkakin oli imaisut pettymykseen miehenlailla. Pienoiseen mieheen oli aine vastannut hyvin ja seinästä tukea etsien Tikka meni viimeiseksi ulos.
(jat.)