Voe mahoton jopas nukuttikin saunaillan jälkeen vallan niin maanperusteellisesti! Yhtään kertaa en herännyt...niin tai heräsin yhenkerran, ...nyt aamulla!

Olisikin se vallan kamalaa jos ei ennään heräisi kertaakaan. Tiätysti siinäki puolesa on. Kattokaapa, kylymä, pitkä talvi on takana ja kylymä ja satteinen kesä tulossa. Eipä se olisi laisinkaan heikko vaihtoehto päästä ikuisiinlöylyihin, sinne herrojen kaveriksi. Siellä sarvipää nakkelee löylyä kiukaalle ja herrat kehhuu konnantöellään.

Vaen se tuosta tulevasta, joka toivottavasti antaa vielä kauan oottaa ittijään.Tosin se viikatemies liippaelee sitä viikatettaan joka päevä. Vaen sehän kuuluu jokkaesen kohalla siihen tulevaisuuskuvioon.

Mutta mitä me näestä. Kamalan mukavaa unta näin. Olin muka marjoja poimimassa ja siehen tuli sitte semmonen iso pehemijäturkkinen karhu. Se minua nuoleskeli ja tutkisteli. Sitte se otti minut suuhusa, vaen ei purru. Kanto vaen minut pesälleen ja kellahti makkaamaan. Tissiä tyrkytti minun suuhun ja minähän tietenkin imiä lutkutin. Se karhu oli vissiin huomannu, että hylätty ihimislapsi on jääny mettään orvoksi niin tarijosi huoltopalaveluja luonnonmenetelmällä.

Olihan se mukava uni! Semmosia kattelisi aevan joka yö. Vaen kun heräsin, omassa sänkyssä olin ja imin peitonkulumaa! Se tuo imemisvaesto on immeiselle ihan rotuominaesuus. Joku immee pullonsuuta, joku tupakkia, joku jäätelyä tae tikkaria, aena vaen imutetaan...niin ja joku imee peitonkulmaa.

Koetetaan taas kilivotella, ettei susi syö , eikä karhu nappaa. Näenä epävakasina aekoena kun asseet kalisee...ja hampaat, saa olla vallan kiitollinen jos saa ellää rauhassa, turvaesaa, ommaaelämää! Näessä merkeissä, hei Taas! -O-27.4.2014