OSA.5.
 Jyrkin herkkä nenä ei tietenkään kestänyt, vaan veri tulvahti norona juokseen.
  - Hullu akka! Tappoo se vaekka raohassa tulin. Sepehi vuan virnuiloo, niin ku parempaahi näötöstä. On perkele siinä nuapurit. Vuoan kahotaan kuka se vielä naoroo...Jyrki uhkaili.
 - Poju elähän ny ala kovinkaa mahtavaksi. Työnnän tuommosen jalakovälliin ja piiskoon persiille. Eipöpä tuo uhumamiel tassaannu.
 - Antakkee jotahi kylymmee. Tyhyjäkshän tässä vuotoo, Jyrki sanoi kun veri vana tippui jo lattialle.
 - Seppo vie tuo onneton pihalle. Minä kahtelen jotahi rättii, suap panna tukkeeksi.
 - Kylymeepä siihen pittee olla...
 - Mäne kylymään tuuleen, niin kyllä se asettuu. Vuan muista Jyrki. Anna olla tämän viimmene kerta kun tänne tulet reohoomaan. Seoraavalla kerralla kävelet piätäsi lyhempänä.
 Seppo piteli Jyrkiä kädestä ja ohjasi hänet pihalle. Jyrki noitui ja uhkaili ja yritti huitaista Seppoa nyrkillä. Vaan Sepon luja ote piti keveän miehen aisoissa.
 - Mittee sinä oekein meinasit, kun tulit riehummaan? Tiijät entuuveltaan, että Salme on kiukkunen jos sille suutaan soettoo, Seppo sanoi.
 - Sinnoot mitätön mies kun et sua akallesi kuria. Suatana kun vieraat suap lähtee verissäpäen.
 - Minusta nähen kuhi suap tehä ku ite haluvaa, varsinnii kojissaan. Minä ou mikkää käötöskouluttaja, Seppo sanoi ja löysäsi otteensa Jyrkin käsipuolesta.
 - Enne oltiin parraeta kavereita, suatana kun sinä mänit tuon Salmen ottamaan. Oes kaheltaan nuapureina vilijelty. Akat vuan pannee kaeken pilolle.
 - Mitteepä tuolla liennöö merkitystä jos ei perhettä perusta. On se mukavata kun poeka tahtoo sylliin ja kyselöö kaekenmoesta.
 Jyrki katseli verisin naamoin lapsuudenkaveria. Kuinka paljon Sepolla oli mitä hänellä. Hänellä ei ollut mitään.
 Se sai Jyrkin uudestaan riehaantumaan. Viinan sumentama ajatus pyöri vain omassa surkeudessa ja katumuksen kiirastulessa.
 - Mäne nyt kottiin ja nuku piäsi sekkeelle. Katotaan jos sinusta huomenna oes kaveriksi?
 - Sullenko? Kato Sepe vittuun. Kuhan vuokra-aeka loppuu, niin että ennää nappaa minun pelloesta tukeja. On se varmaa. Yrität käöttee meikäläestä hyväksesi, vaen se kun ei käö! Älysikkö sinä pölijäke? Ja suat olla varma, että vielä se kosto kourii.
(jat.)