tässä oon koettanu rustata oekein urakalla - asijasta toeseen. että runoratsu pääsisi kulukemaan aasinsiltaa pitkin asijasta toeseen jopa kolomanteenki. Vae eihän siitä tuu kuin sanomista, kun poropeukalo sojottaa keskellä kämmentä ja pääskynenkään ei sano päivääkään! Näen ollen runojalaka porskataa sillan läpi ja koni on kontallaan. Hätäpäessään sitä yrittää kannustaa, mutta hätä onkin tämän näköinen ja apua ei ole lähellä. Killu siinä rotkon yläpuolella huteralla aasinsillalla ja heiluta sanansäelää osumatta mihinkään.

Tilanne on perin kiusallinen jopa haastava. Mutta kuka haasteen ottaa vastaan? Voin sen sanoakin: ei niin kukaan. Päinvastoin! Aasi seisoo rannalla ja ei tohi lähtä sillalle kulkemaan, kun kurja koni, ja vielä kurjempi ratsastaja tukkii huteran sillan. Akuutti tilanne eskaloetuu ja aeka parantaa haavat, ratsun jalasta. Sillä kohin on homma hallussa vaikka koninkaviot tulta iskee niin mitään ei tapahu.

Kunnes pelastava enkeli liihottelee paekalle ja korijaa kyttyrät. Sillä siinä pinteessä lojuvessa ratsu on muuttunut kameliksi ja kyttyrässä löytyy hevosenlihaa. No, parempi pala suussa kuin kirves kaevossa. Haavoja nuollen ratsu nousee uljaasti kuopien jaloilleen ja korskahdellen kirmaa paikkaan B . Hevosenlihan maku suussa pysyttelen ratsun selässä. Hei ! Me lennetään. Ratsu saa ilmaa siipien alle ja hopea välkkyy sen siivissä, ratsun kiitäessä maalaamaan taivaanrantaa! Aasikin pääsee sillalleen ja asijat on reilassa, seuraavaan kompurointiin asti.

Säissäkin taas löytyy. Nollakelejä mennään. Merkkipaalusta kattoen takapihan kinos on vajunut noin 10sm. tuskin se sulanut on vaan on ollut raskaana ja painunut lähemmäksi maata. Pilivipeite on paksu ja matalalla, eiköhän tuo anna lunta päivän päälle vaiko peräti vettä? Senpä näkee! -O-