ku eletään näetä helekatin hektisijä aekoja on aeka luuva katsaos siihen olennaeseen. Ootappa harkihen mikä seon immeisen elämässä olennaesta.

Aevan oekein arvasit. Hankissä pysyminen. Jos se tuo huoku alakaa loppuva niin eipä mäne montakaa melekeetä kun tullee se tyhyjää potkasu.

On se vaen kansanmies siinäe ollu oekijalla asijalla, kun on hoksannu että kun immeinen kuolee se potkasee tyhyjää. Tietennii jos jottae on eessä voe johonki sattuakki, vaen noen ylleisesti.Tartteeko sitä aena konretiijjaa repijä?

Tietysti voijaan aatella että havvainnoija on havvaennu joessae tappaoksissa potkun tulevan vaen kuvvaannollisesti. Immeinen ei pysty ennää potkaseen unen, saerauven tae ilikijän naapurin tautta. Pelekää että aeheottaa kansassa panniikkia ja pahhaa mieltä.

No, missä sitä mentiin? Niin siinä hommassa kun immeinen ettii sitä loppusijotuspaekkaasa. Seon varmaan oma rosessi monessahhii mielessä. Harijottelleen sitä tuskin pystyy. Tosin oon kuullu puhuttavan valekuolleesta, jopa pystyynkuolleesta? Mikähän se sehhii on. Haamu vissiin. Minnen ossaa tällä koulupohojalla ratkomaan noen korkijantason matematiikkaa. Enkä ala sitä alemmaskaa kiskommaan.

Perkele! Lätinäksi tämä taas meni. Yritti muka olla haoskaa, vaan murhemielelle tulin kun luvin. Opettele poeka kirijottaan. Oesi jo korkija aeka. Kaekesta huolimatta päevijä ja mukavijaq ilimoja! -O-27.3.2014