... se käönnistyy ja mennee mehtään. Mopo keulii jo. Syksynen hämärä kietoo päällensä hämärän huntua ja kannonkolossa on ahtaus. Suurin silmin silmäilen silmillä silmittömässä , korvinkuulumattomissa . Virttä tulee, mutta minä vaan odotan.

Minä odotan nousevaa päivää. Kivenpalaset krassaa kukkuani ja ilta on vielä nuori, vaikka muori löysi vaarin, ei se tilannetta muuta. Paree on silloin kun nuortea kukkaset on. Lakastuneet vain suututtaa. Kerran nuori aina nuori, valehtelevat siniset huulet ja pää tutisten nakataan taas tabu.

Kantokyky näyttää heikolta selkä notkolla ja pidädyskyky alentunut. Taakka painaa, kunnes on vainaa, otetaan lainaa jos oma ei riitä, kuitenkin kiitä mitä sait ja liitä iltarukoukseen pyyntö paremmasta.

Marketeissa mammutit melskaa ja lasikaupassa norsut. Ei hetkenrauhaa saa markkinavoima. Taatelit kasvaa kauniisiin oksiin ja tyydyttyen huokaa nuori morsian. Kivinen sydän on kova ja raaka. Illankajo antaa pehmeän hohteen kun löytää kohteen suuressa kaipuussaan.

Arpa on heitetty, saiko kukaan kiinni? Se on tuurissa kellä on suuri, se juuri josta kasvu alkaa, ylimalkaan siinä se on pihvi ja lisukkeet. Aromivoi antaa mahtavan mauan.

Haikuja vetäen voi saada syövän, sen kuolleeksi lyövän. Peli on pelattu, vaikka vasta vähän selattu, elämän kirjan lehtiä. Pitää ehtiä olemaan maailmannainen, ja ainokainen henki lentää pilvelle. Kova karju nakkaa mällin poskeen eikä oo moksiskaan...-O-‎20.‎7.‎2013