OSA:88.
 - On kai se niinkin. Minun pitää joutua toisten perään. Terve!
  Mönkijät olivat jo suolla. Moottorit päristen ne kallisteli eteenpäin.. Sitten ne äkkiä pysähtyivät. Kilikki kiirehti kysymään syytä.
  - Eipä sitä tiedä missä se lampi on?
  - Enpähän sitä tiedä minäkään. Odotellaan, että tuo pitkäjalkainen poliisi ehtii tänne.
  Viskari harppoi puolijuoksua seisahtuneen ryhmän luokse.
  - Onko jotain häikkää?
  - Kunpa kukaan ei tiedä missä se monttu on.
  - Tuota vihreänä näkyvää pusikkoa kohti niin siellä se on. Vaan varokaa hetteitä. Uppoaa kallis värkki.
  - Tälläpä pääsee pahemmasta kuin jalkamies. Melkein vedenpintaa pitkin, toinen kuskeista kehahti.
  - Antaapa sitten älyttömän vetää,  Viskari sanoi ja hyppäsi perävaunuun.
  Kyyti oli kuitenkin niin heiluvaa epätasaisessa maastossa, että Viskari hyppäsi kohta alas.
  - Ei tuossa pysy pirukaan.
  Pian mönkijät saavuttivat lammenrannan. Aurinko oli laskeutunut jo aika matalalle. Taivaanrannan pilvet saivat kauniin kuparinrusken värin. Oli tyyntä ja ilmakin oli vielä useita aseita lämpimän puolella.
  - Aletaan heti hommaan, että ehditään saada hommat haskaan ennen kuin aurinko menee piiloo
  - Kuten huomaatte vain tällä rannalla on käynyt joitakin eläviä. Ei saa rahkasta selville onko ne ihmisen jälkiä. Vai onko eläimiä käynyt juomassa.Ainakin tuossa hirven jätöksiä näkyy. Tuo lammen toinen reuna on niin ylhäällä, että eläin ei ylety sieltä juomaan. Ainakaan näin vähän veden aikana, Viskari opasti.
  Tietäväinen tutki lammen rantaa ja huomasi kaatuneen kasviston.
  - Kylläpä totta puhut. Äkkiä tämä on hoideltu. Pojat keksit esiin. Kaukana rannasta se ei ole.
  Nuoret miehet ottivat pitkäkoukkuiset keksit kärrystä. Niissä oli pitkä puuvarsi.
  - Kokeillaan ensin näillä keksillä. Viskotaan sitten naaraa jos tulee näillä vesiperä, Tietäväinen osasi hommansa.
  Nuoret miehet olivat vantteroita urheilullisia nuoria. Järjestelmällisesti he alkoivat vedellä keksillä rantavettä niin kaukaa kuin keksillä ylettyi.
  Jo neljännellä vetäisyllä äärimmäisenä vasemmalla oleva nuorukainen sanoi: 
  - Hei täällä on jotain. Tuntui kuin keksi olisi tarttunut johonkin joustavaan, mutta sitten irtosi.
  Tietäväinen komensi kaikki keksimiehet samaan kohteeseen. Tunnustellen jokainen työnsi keksin veteen ja vetivät rantaan päin.
  - Joo on kiinni. Kaikki keksit tähän lähelle. Kun tunnette että tarttuu niin lopetatte vetämästä. Sitten kun kaikki keksit kiinni vedetään yhtä aikaa, Kimmo-niminen nuorimies opasti.
  Kaikki keksit olivat tukevasti kiinni.
 - Nyt vetoja yhtä aikaa. Hitaasti ja varovasti ettei keksit irtoa, Tietäväinenkin puuttui asiaan.
  Mikä siellä sitten olikin tuntui tulevan aika helposti ylemmäksi.
(jat.)