- Vaan naisten päälle ymmärtäneekö tuo, sitä kovasti epäilen. Ei ole todistetusti vokotellut naisimmeistä intiimissä mielessä.
  - Voi sinua torveloa! Sinulleko niistä asioista  tulee ensimmäiseksi kertomaa. Älä sinä veikkonen semmoisia luule!
  Kiivaaksi  yltynyt sanailu loppui nopeasti, kun Elli ja Jaska kuulivat askeleita eteisen suunnalta. Pian pirtin ovi nykäistiin auki... Paavo Perälä kähni oviaukosta tuvan puolelle.
  - Päivää taas taloon!
  - Päivää!
  - Keitäpäs Elli kahvit niin me Paavon kanssa istutaan jo tuonne juttelemaan, Jaska tuumi sekä veti tuolia esiin.
  Ellikin muuttui hetkessä hymyileväksi kodin hengettäreksi, jonka mieluisin tehtävä näytti
olevan miehensä tahdon toteuttaminen.
  - Nyt tarvitsen  apuasi, Jaska. Sinä kun olet  aina ollut ystävä hädässä. Et ole jättänyt koskaan pulaan, Paavo aloitti.
  Jaska aavisteli jo pahinta, mihin joutuisikaan lusikkaansa  pistämään. Tuollaisen alkupuheen jälkeen olisi lisäksi tosivaikea kieltää apuaan. Ei kai kuitenkaan Perälässä liene pulaa rahasta.
  Jaskaa ei oikein huvittanut uhrautua toisen avuksi, varsinkin kun omatkin hommat kuseskeli kintuille jatkuvasti.
  Paavo puristeli käsissään lippalakkia, jonka oli ottanut päästään. Hän hakikin  seuraavia sanojaan tarkkaan harkiten.
  - Tuota, voitaisiinko me mennä katsomaan ulos, tuota minun mopoa. Siinä lie jotakin hämärää. Sinä olet ikäsi saikannut niiden kanssa, niin voisit tietää sen sielunelämästä.
  - Tiedä minunkaan taitoistani, vaan ainahan nuo on tarvittaessa pelittäneet.. Elli, me käväistään tuolla pihalla ja tullaan kunhan keritään kahville.
  - Toivotaan että tuosta meidän ukosta olisi edes jotakin apua  Paavolle. Vaikka sitä pikkuisen epäilen. Meillä se on se vessa-asiakin vielä  tuulten heiluteltavissa, ja taitaa pysyäkin, Elli selosti, ulos lähteville miehille.
***
  - Jukoliste että minulla sapettaa tuo akka. Se kun  vetäisee joka asiaan sen posliinipottansa. Mistäs ihmeestähän sen lienee päähänsä saanut? Jaska tuskaili..
  - Ei ne naiset paljon kipinää tarvitse. Minä se luulen, että niillä tupperi-kutsuillaan ne yhdessä suunnittelevat, mikä hullutus seuraavaksi otetaan ohjelmaan. Vähäsen seurasin, kun ne naisimmeiset meillä kokoontui.
  - Vai sieltä se alkaa kaikki jonninjoutava. Mutta siinäpähän. Minkäpä niille mies paljain käsin mahtaa? Sinulla oli asiaakin?
(jat.)