...siunatkoon ja paremmasti palakitkoon, oli äitimuorilla tapana ilimasta ihmetystään. Se ennen oli olleelinen tekijä ihimiselämässä tuo luotto korkijampiin voimiin. Hyvässä ja pahassa se oli ympyröessä mukana. Illalla tarkastukseella navetalla, äiti hiljaa höpisi oven hakaa kiinni laittaessa. " Herra siunakkoon ja paremmasti varijelkoon minun pikku ämmijä!" Usein se oli vaan huulien liikkeitä, mutta joskus  sain tarkkana poikana selville sisällön  kun olin poikanen ja vakituinen navettakaveri, illon aamuin.

Toki äetissä oli räväkkyyttäki aeka palijo. Perkelekki oli herkässä ku vastusti ja vastustihan se. Pimijässä navetanpöksässä ei ollu edes sähkövaluva, niin oli joskus meleko vaikeita tilanteita. Liokas puulatia märkänä saattoi viijä jalat alta. Mitään juomakuppeja ei lehmillä ollut, vaan suurusjuoman(jauhoja lämpimään veteen) äiti kantoi sellaisella sitä varten tehdyllä yhdellä pitkävartisella kahvalla varustetulla saavilla. Siihen mahtui n, 3sangollista juomaa. Että aika painava.Sellaisia kun kiikutti iltaa aamua 6-7lehmälle niin varmaan se tuntui kropassa. Minulla ei riittänyt silloin vielä pituus saavin kantoon.

Paljon olisi muistikuvia mielessä - tarinoita äidin kertomana. Joita hän kertoi, meidän yhdessä lypsyllä ollessa.  Ikivanhoja tarinoita entisistä kylähulluista ja velhoista. Oli Peilipoikia, Pikkuhierojaa, Silikosta, Laukkuryssiä, LasiPerttiä  Kuikka- Koposta ja mitähän kaikkia olikaan. Olin kuitenkin niin pentu ettei kaikki tarianat ees avautuneet, vaikka myöhemmin olen ne roisimmat kohdatkin tajunnut. Äiti oli tosi hyvä kertomaan ja lienee vielä itse höystänyt isältään kuulemijaan tarinoita. Voi kun olisi siloin älynny tarkemmin kuunnella juttuja, niin ne olisi ehkä paremmin säilyneet muistissa. Nyt vaan on sellaisia pätkiä jotka muistuu mieleen määrätyissä asija yheyksissä.

Kumminki parempi lienee ellää tässäpäevässä ja ihimetellä tämänpäivän tapahtumija. Voe ihimetellä että tulleeko vae eikö tuu ja mihin maalima on menossa. Semmosta raahautumista päivästä toiseen. Kaekesta huolimatta lippu liehuu ja ruoka maestuu. - Pijettävä kulluu ja syötävä vähenee, oli äidin mielilauseita kun huomasi pentujen ketineisiin tullu paekattavaa. Paekkaa paekan päälle ja sukan parsimista jatkuvasti. Ei ollu puuhasta puutetta. Ihme-naisia olivat ne entiset emännät.

-

Säätäki on! Taevas paksussa pilivessä ja satteita ootetaan sormijen lomasta. + 5.0 tämän hetken tarkka. Kevät etenee. Takapihalla enää vaan pihan yli tltävä kinoksen pohj. Ehkä30sm paksusti. Ei mee montaa päivää kun häviää kokonaan. Esteristäkin pitäs leikellä hujoppi           oksija. Alakas päästä sen juurille. Lieko jo myöhässä? Näin tänään! -O-