OSA. 39.
 - Joo ja ukolla housunpersuus täräji kun pelekäs tuon hirmun piäsevän tuppaan, Martta selosti.
 - Mittee ou pelännä. Pikkusen väpsäötti, kun olin tuossa leppäämässä. Kohta alakaa semmonen molotus kuulumaan.
 - Olj se hyvä kun sattu tuo Seppo paekalle. Ei näättännä lapa lotisevan. Mitteepä oesit huastanna jos Jyrki oes alakanna sivaltoo uluko-ovvee kirveellä.
 - Vaen kun ei alakanna. Mitä tuossa vatuloe semmossia joeta ei oo sattunna, Martta sähähti.
 - Elekee kehata alakee kinata. Lähetään myö Seppo tuonne minun kämppään. Suavat nämä riitapukarit ärhentee mielesä mukkaan.
 - Elä sinä tyttö turhia ala vänkeemään. Myöhän mummon kanssa pärijättän, poes tieltään. Vuan menkee vuan. Mehhii vanahat aletaan ehtimmään kylen paekkoo. Ohan tuo kellohhii jo melekeen yhtä palijo ku eilettäen tähän aekaan.
 - Tarkkaampa sillä tuolla meijän isännällä on tuo ajantaju tallella... Salme sanoi.
 - Niin näkkyy olevan, melekeen sekunnilleen. Vuan meinaakko sie olla tosissaan, että minä pakkaon sinun kamariin.
 - Tässon naenen joka ei vitsejä vilijele. Ala vaen sonnistaotuu orrelle. Kahotaan pysykkö.
 - Eipä tuosta huoli kiistoo alakaa käyvvä, Seppo sanoi ja livahti Salmen auki pitämästä ovesta Salmen kamariin.
***
 - Rupijahhan taloksi. Vuatteet poekkee ja sänkyyn. Ny ei nuhujustella ilimanaekojjaan. Seon vientii nyt.
 - Siehän se hättäenen outtii. Vuan eipään se minä ala hanttiin panemaan.
 (Nyt pitää vetää taas esirippu näyttämön eteen. Kahden kauppa ja kolomannelle annetaan turpiin)  
 (jat.)