Sattuipa niin kerran
laskiissa päivä Herran
kun saapui musta yö
yhäti sydän lyö.

Istuksin hiljaa aivan
kun koen suuren vaivan
kolahtaa porraspuulla
sen hyvin saattoi kuulla.

Jännitys yhä raastaa
kun tapauksesta haastaa
hikeä pintaan pukkaa
nostattaa pystyyn tukkaa.

Astalon käteen otin
painavan kahvimotin
ja hiivin ovenpieleen
kaikkea tuli mieleen.

Korvani nyt sen kuuli
se oli myrskytuuli
mi riepotteli noita
vanhoja tavaroita.
‎25.‎7.‎2013