väännin viisarin vinohon.
Panin päälle suunnistimen.
Painoin nappia nätisti,
pylpyrääkin pyorittelin.
lisää vauhtia keräsin.
Vinhemmin ja vauhdikkaammin
kiersin palloa kerältä.
Vuodet vieri vierustalla,
ajat ankeat ohitin,
kunnes saavuin taipaleella
noille seuduille hyville,
Kalevalan kankahille.
päättyi taival vaivalloinen.
Maahan ratsuni rajasin,
suitset solmin sutjakasti,
niputin narut napakat.
Päästin ratsun laitumelle,
humman harmajan kedolle.
Itse katsoin kartanolle,
Väinölän pitkille pihoille.
Väinölässä rustaukset.
Oli vainiot komeat,
komeammat honkametsät.
Tuota katselin ilolla,
katselin ja kummastelin.
kohottelin kartanolle.
Koira katseli kopista,
luskutteli leukojansa.
Jopa haukahti hutale,
loiruhäntä murmahteli.
Tuoko turmana minulle,
pienoiselle poikaselle?
uksi vahva vingahteli
miehen tullessa talosta,
poistuessa pirtistänsä .
Vakain keinuvin askelin
kepin kanssa kopsutteli,
kunnes luokseni pysähtyi.
Katsoi silmin sikkaraisin
kauan katsoi ja kysyvi:
Mikä maaton mierolainen?
Mitä etsinet avuton,
miksi kuljet rauhatonna?
(jatkuu)
Kommentit