OSA.60.
  - Missäs se Ruikanrannan Kauhu lienee kun ei ole vastaanottokomiteaa, eikä punaista mattoa. Kilikki ilvehti.
  - Olipa hauskaa, Mörö tokaisi.
  - Joo, se on meikäläisellä sana hallussa.
  - Minä sitten puhun. Pitää olla tietty asenne rikolliseen. Sinä taitaisit haukkua rosvon sammakoksi. Ei se kuule sellainen onnistu.
 - Vittu. Paapoahan niitä nykyään pitäisi. Se ei sovi mun vartalolle.
 - Lähetään ny sisälle. Jospa ihmiset varsin peloittelee.
   Eteisen ovi oli auki. Seinää vasten nojollaan oli pistolapio. Lapion terässä oli tuoreennäköistä mustaa turvemaata.
  Poliisit asteli eteiseen joka oli melkein täynnään kaikenlaista rojua.Varastettua tavaraa, Kilikki ajatteli.
  Kilikki koputti rystysillään oveen. Saamatta vastausta hän nykäsi oven auki ja astui sisälle. Sisällä oli utuinen hämärä, sillä likaset ikkunat eivät sallineet kuin osalle auringon säteistä pääsemästä sekaiseen huoneeseen jonka hajut löi poliisien naamaan kuin pesemätön tiskirätti.
  Vanha, kumara, harmaantunut nainen istui pöydän aaressä. Hänen uurteisilta kasvoiltaa heijastui suru ja häpeä.
  Poliisien tervehdykseen nainen vastasi ohuella, hiljaisella äänellä, josta oli hyvin vaikea saada selvää.
  - Asuukohan tässä talossa Jouko Jämsä?
  - Täytyy tunnustaa, että on hän minun poikani, Mitä pahaa hän on nyt tehnyt?
  - Sitä emme tiedä. Tutkinta vaatii kuitenkin keskusteluja poikanne kanssa.
  - Onkohan hän kotosalla?
  - Ei ole. Illalla lähti moottoripyörällä. En tiijä mihin meni ja millon palaa.
  - Oliko hän yksin?
  - Onhan sillä aina kavereita.
  - Ovatko he liikkuneet tuolla pakettiautolla?
  - En minä ole jaksanut seurata Joukon touhuja. Olen niin murheissani. En ikinä olisi uskonut Joukosta tulevan rikollista.
  - Onko hän väkivaltainen teitä kohtaan?
  Nainen purskahtu itkuun. Silmiään pyyhkien hän sitten sanoi:
  - Ei hän sääli edes äitiään. Tappaisi varmaan jos en rahoja antaisi. Pienet säästöt on kaikki vienyt. Kun tulisi kuolema ja korjaisi pois.
  - Onko teillä edes rahaa ruokaan?
  - Eipä juuri. Joskus saan muutaman kympin piilotettua. Ostan sitten jotain halpaa.
  - Eihän tämmöinen ole ihmisen elämää. Tähän on saatava korjaus. Käydäänkö sieltä kunnasta koskaan katsomassa?
  - Ei ole käyty. Kävin minä sosiaalisihteerille sanomassa. Laski että eläkkeen pitäisi riittää. Lisää ei tipu. Minä sanoin että kun poika vie rahat. Sihteeri vain sanoi, ettei pijä antaa.
jat.