Minä reissasin maailmalla

vastatuulet iskivät mua

onneani kuitenkin etsin

en aikonut antautua,

kun ollut ei ystävää mulla

eikä kotia johon saan tulla.

-

Minä reissasin maailmalla

toiset sutena kinterilläin

pedot julmat saivatkin otteen

häviölle mä taistossa jäin,

Arvet rosoiset sielussa mulla

eikä kotia johon saan tulla.

-

Yhä reissaan vain maailmalla,

askel painaa, uupunut oon,

olen mielellä rauhaisalla

nyt tyydyn jo kohtaloon.

Vieläkään ei ystävää mulla

eikä kotia johon saan tulla.