Jaska  tallusteli loitommalle  makuupaikastaan ja availi sepaluksensa. Ja antoi sisäisten paineiden tasaantua.
  Kesäyökauneus tuntuikin taianomaiselta. Kovin sekaisena vielä herätessään ollut, Jaska, alkoi virkistyä linnunlauluun.
  Jaska muisteli iltaa. Siinäpä  olikin ollut kulttuuripitoinen tapahtuma, että eipä toista vastaavaa ollutkaan miesmuistiin nähty näillä main.
  Kuin  hämärinä muistikuvina vilahtivat kummalliset hiihtokilpailut mielessä. Kaikkea se mielikuvitus saakin aikaan, Jaska murahti.
  Jaska palasi illan muistoihin, vesivarastot kun niin vain ei loppuneet.
  Loppupuheet oli lyöneet jo vähän yli, mutta ihmiset olivat nauraneet, kiljuneet ja yllyttaneet yhä hurjempiin yrityksiin.
  Jaa, että oli sima tehnyt tehtävänsä, olipa oli. Paavo ei ollut liioin  kyennyt enää omin jaloin kotiinsa, vaan niin oli muutamat kylän pojat istuttaneet Paavon maitokärryille niillä työntäneet, Paavon, Perälään.
  Elli oli vähin äänin lähtenyt, kai sisälle. Opettaja Kärhämäinen kun oli ollut loppuillan vain nuoren naisystävänsä seurassa, niin eipä Ellikään päässyt enää keskustelemaan idolinsa kera illan onnistuneisuudesta tai runoharrastuksen jatkamisesta.
  Jaska kiitteli mielessään, että Piritta-Anneliina ja koulun opettajaväki olivat poistuneet ajoissa. Heille  oli jäänyt tapahtumasta varmaan oikein elähdyttävä muisto. 
  Seuraavassa paikallislehdennumerossa oli ehkä odotettavissa pitkä - kiittelevä kirjoitus, Kitulan runoillasta.
  ***
  Jaska  havahtui narisevaan ääneen. Saunakamarinovi työnnettiin varoen auki...
  - Mitä helkuttia...Jaska säikähti niin, että kusikaari katkesi.
  Kohta saunakamarin ovenraosta pilkisti musta karvakuontalo ja kohta koko Tonttisen Reeta ihan ilkialastomana.
  Reeta katseli hetken ympärilleen ja huomasi Jaskan:
  - Katsohan täällähän on taiteilija Kitulainen pohjavettä pudottamassa. Sama tuska se on minullakin tussussa... Reeta sanoi ja levitti vähän jalkojaan ja aukaisi hanat.
  Vaikka  Jaskallakin oli homma jäänyt puolitiehen, niin ei  saanut enää tippaakaan herutelluksi.
  - Samperi tuon piti...
  - Jaska tulepas  tuonne minua lämmittämään, kun  meinaa vilu nykiä. Melko viileää on näin aamuyöstä. Jalluhan tuo taitaapi tuolla maton alla olla muissa maailmoissa.
(jat)