OSA.45.
 - Taijatpa tosiaan olla. Oekija jiäräpiän eskuva, Martta kirahti.
 - Äet, elä sie tuu välliin kun suahaan sallaisuuvet seleville.
 - Suatan mie olla hilijooki!
 - No, kerrohan mitenkä se sitte homma eteni kun Miina sinut hylykäsi?
 - Nono tyttö! Kyllä seolin minä kun kiänsin suappaan kannat vastakkaen. Pirkuusi sitä yhtä pilluu aota ikkääsä palavoo. Kun ei homma hoetunu, alon katella verestä kokkeelukenttee.
 - Jaa jaa. Tuosta mein äeteestä se semmonen...
 - Suu poekki. Minuuun liittyvistä kokkeiluista ei puhuta puolta sannoo. Korville tulloo jos ukko alakoo niistä jupittammaan, Martta kivahti.
 - Taetoopa olla paras jättee kesytykset kertomatta. Vuan kuten näkkyy tässon jahistu yhtenä jo yli nelijä vuoskymmentä. Että täötyy vihijasta että kokkeilu tuotti tyyvyttävän tuloksen.
 - Ukko, minä varotan...!
 - Raohotu äetee leikkiihän tämä on... Seppo eikööhän myö lähetä kokkeileen passaako rellukka reikään.
 - Pitännöö nouvattee isännän neuvvoo. Vuan huommeniksi myö muutettaanki Salmen kansa Niemeen. Suahaan alakaa opetella assuun kotia. Suattoo kokkeilla vaek päevällä.
- Tuohan se onnii miehen puhetta. Eipään sieltä Miina taija ennää itelliseen elämeen palata. Piättelen kun olj niin toesis mualimoessa.
 - Joo ei se äet varmaankaa siitä tokene. Pitänee mein käyvvä kahtomassa pallautuuko yhtää tolokkuusa.
***
   Kylän maisema oli kuin joulukortista, kun Seppo ajeli raktorilla Niemeen päin. Salmen tavarat oli kärryssä ja Salme ajeli Sepon autolla perässä.
   Lunta oli alkanut satamaan. Suuria höytyväisiä hiutaleita oli takertunut koivujen alastomille oksille. Sepon vanhan takapotku Fordin ketjut hakkasi likasuojiin tehden meluisan hytin vieläkin meluisammaksi.
  Kuitenkin kun matka oli lyhyt niin oltiin äkkiä Niemen pihalla.
  Salme pysäytti auton sivummalle. Hän tuli puoliksi luistellen Sepon luokse jäisellä pihamaalla.
(jat)