TAUNO.2.
--
Pöhnäisenä Tauno avasi asunnonoven. Anneli oli juuri laittautumassa työmatkalleen. Anneli säpsähti, avuttomuuden vallassa hän ei tiennyt miten menetellä.
- Perkelettäkö siinä tollotat. Housut pois ja sassiin! Etkö sä tolvana kuullut? Pitääkö saatana nekin riisua. Akka on naimista varten, eikä seinäkoriste, perkele.
Tauno lähestyi nyrkkiä heristäen Annelia. Rusahtaen nyrkki osui Annelin poskipäähän, toisen, kolmannen kerran. Kostaja maksoi samantien, aamulla tovereille hävityn kamppailun.
Anneli ei tiennyt muuta pelastusta kuin antautumisen. Ei ollut koskaan tiennyt.
Annelin lähdettyä Tauno heittäytyi sohvalle, haettuaan muutaman kepukka-pullon varastoistaan. Kuin kaatamalla Tauno tyhjensi pullot kurkkuunsa. Pojat, toisellakymmenellä olevat, luikahtivat varkain reput selässä ulos. Tauno oli jo silloin vaipunut humalan tuomaan sikeään uneen!
Sekainen huone. Kovia kokeneita huonekaluja, joiden toppaukset revittynä ja maalipinnat rikottuina. Muutama kärpänen pörräsi pöydälle jääneissä ruuanmurusissa. Sohvassa makaava mies, likaiset housut lähes pois valahtaneina, kuorsasi sohvassa öristen.
Oli puolenpäivän aika ja luonto vaati osaansa.
Mies heräsi kovaan kusihätään ja tasapainoa tapaillen kiiruhti vessaan.
Tähtäys epäonnistui ja iloiseti loristen vessanlattia sai nestekäsittelyn.
Mies katsoi peilistä naamaansa ja kauhistuen käänsi kasvonsa pois. Perkele, tuota ei selvinpäin katsele. Lisää kaljaa, se varmaan auttaa?
Mies haki jälleen pari keppanaa, aavistamatta että ne olisivat viimeinen "voitelu" hänen elämänsä päätökseksi.
Kaljat juotuaan Taunon suu vääntyi ivalliseen virnistykseen. Vielä muutama tunti nukkua. Sitten on koston aika. Tänäiltana kokeillaan kuka on kulmien kuningas. Tanelle ei tehdä mitään ilmaiseksi.
Tauno etsi kätköistään käsiaseen. Sivellen sen kylmää pintaa mutisi: Tänä iltana onkin suurien laskujen eräpäivä.
Kolkosti naurahtaen hän työnsi aseen sohvassa olevan tyynyn alle. Keikahtaen sitten taas selkäpiilleen sohvalle. Kohta Tauno oli jälleen sikeässä unessa.