Aattona hälisevä joukko saapui polkupyörillään maantieltä, alas Kitulan pihaan. Elli oli varautunut olemaan heti vieraita vastassa.  
  Kirkkaankirjava esiliina  hulmusi lempeässä kesätuulessa, kun Elli kulki vieraiden parissa, ojentaen kättään tervehdykseksi.
  Jaska  tiiraili tilannetta tuvan ikkunasta. Eniten hänen silmänsä viipyilivät taas Piritta-Anneliinan olemuksessa. Jaskahan ei voinut mitään sille, että tuo nainen teki häneen kovin voimakkaan vaikutuksen. Nytkin oli Jaskan tekemistä itsensä  kanssa, kun hän näki, että Piritta-Anneliina oli vetänyt verhokseen mustat ihonmyötäiset pyöräilyhousut ja keltaisen topin, joka  paljasti pehmeät naisellisenvartalon ääriviivat..
  Ohimennen Jaska arvioi katseellaan myös paria naisopettajaa, mutta totesi heidät asiallisiin jakkupukuihin  kääriytyneiksi, tiukkailmeisiksi naisihmisiksi - ikäneidoiksi joten hänen katseensa palasi takaisin Piritta-Anneliinaan.
  Elli katsoi tiukalla ilmeellä tuvanikkunasta katsovaa Jaskaa. Hän teki eleitä Jaskalle että joutua pitäisi. 
  Mutta Jaska ei saanut silmiään irti, Piritta-Anneliinan pyöreästä persauksesta, jotenka Ellin vinkkaukset jäi Jaskalla huomaamatta.  
  Niinpä Elli, pahoitellen vieraille pienoista viivästystä ja  kehottaen vieraita nauttimaan  runsaista pöydänantimista, etenkin erikoisesta raparperisimasta, jossa omanlaisensa, erikoinen resepti.
  Opettaja Kärhämäinen jo istui yleisöpenkillä siemaillen simaa:
  - Kylläpäs rouva Kitula  onkin tehnyt aivan erikoisen hyvää simaa. Aivan kuin runojen sinipiiat ja keijut olisivat täällä  keskellämme.. Tässä ihanassa kesäillassa. Saamme nauttia yhdessä, tuota, riemastuttavan  suuren yleisömäärän kanssa, tuota, tätä  kulttuuritapahtumaa.
  - Olkaahan vain hyvät ja nauttikaa opettaja Kärhämäinen. Kohta pääsemme tosi toimiin, kun Gabriel- poikani saapuu avaamaan tämän tilaisuuden, tuoden kulttuuriterveisiä suurista etelän keskuksista. Mutta tosiaankin, anteeksi jos poistun hetkeksi.
***
  - Mitäpä riivattua sinä täällä kuhnustelet. Vielä arkihousutkin jalassa ja hikinen paeta päällä. Partakin ajamatta. 
  - Minä kun en taida tuon Kärhämäisen hihhulijuhliin tulla!
 - Herraiisä, nytkö alkaa juntturia heittään, kun juhlat kohta alkavat... Toimittajakin oli niin otettu, kun sanoin että Kitulainen itsekin esiintyy. Toiverunonaan Piritta-Anneliina esitti jotakin Joukahaisen runon Kalevalasta.   Taitanut hiukan ihastua  sinuun. Pitäisiköhän minun olla mustasukkainen? Elli otti käyttöön höystämismenetelmän.
  - Taisitpa itse keksiä. Vaikkakin, kyllä se silloin juttua tehdessä mainitsi minun lihaksista imartelevia sanoja.
(jat.)