ONKO VIINASTA APUA
 
Kulki Väinö korpitietä,
pientä polkua salolla,
vakavana murhemielin,
etsi tuskaansa tuketta,
matkaa luokse Korpi-Kustun
viinan keittäjän etevän.
-
- Pane viinaa kippoo viisi,
pistä pontikkaa pirusti!
Eipä poistu suuri murhe,
tuska hellitä tukala,
annoksilla pienoisilla
akkain määrillä tokene.
-
- Teenpä sulle tuhdit juomat,
panen tuikeat tujaukset,
lähtee tuska tuikkimasta,
murhe matkoihin menevi,
pahamieli mierontielle.
 
Meni Väinö järven luokse,
veden vierelle vaelsi,
istui suuren tammen alle,
aukasi pontikkaputelin!
Otti huikat hirmuisimmat,
tömpsyt nappasi napakat,
veti vielä tuplat tuimat,
johan rinnassa rutisi!
-
- Oi sä viina, Luojan lahja,
unhoituksen tuot minulle,
annat lohdun murheessani,
 tuskaa vaikeaa vähennät.
Viina viisasten on juoma,
tyhmät viinejä lipovat
kaljaa kiskoo tylsimykset,
kiljuun tyytyvät typerät,
vesi veltoksi tekevi,
maito lienee lapsosille.
Pontikassa tuskan loppu,
alkuna parhaimman elämän.