OSA.34.
  - Älä helevetissä! Sitten ollaankin sellaisten piirien kanssa tekemisissä, että hymy vielä hyytyy Tikallakin.
  Tikka kumartui ottamaan laatikon pohjalta rasvapaperiin käärittyä asetta ja aukaisi sen. Katsoi Kumaraista ja sanoi:
 - No, onko lööperiä. Pitäisi olla enemmän alaiseensa luottamista. Ei pitäisi aina mollata, Tikka sitä Tikka tätä.
   Kumaraisen silmät repesi suitsirenkaiksi kun näki paperista paljastuneen aseen. Pökiökin pudisteli päätään.
   - Perkele! Kyllä nyt ollaan varsinaisella karhunpesällä. Niitäkö on muitakin?
 - Puolenkymmäntä löysin . On siinä aluksi. Sitten on monenlaista nyrkkirautaa ja huligaanien rekvisiittaa. Tuota pahvilaatikkoa en tohtinut aukaista. Ajattelin että Kumaraisen pelihousut repiää oitis, Tikka irvaili.
 - Voi jumaliste! Täältä se äijä tulj joka minut kolokkasi, Pökiö ähkäisi. -  Vai oliko niitä kaksi kuulolla. Toenen kellarissa toenen täällä.
 - Aukaistaampa se pahvilaatikko. Nähhään onko siellä jokin helevetinkone. Eihän se tikitä.
 Laatikko oli Tikan käsissä. Tikka kuunteli ja kallisteli laatikkoa.
 - Ei tämä aenakaa tikitä. Jonnillaesta suhinata vaen kuuluu. Mutta sehän nähhään kun aokastaan. Varokeehan jos vaekka myrkkyjaohetta pölähtee. Se suattoo kuolema katella ennen ku arvookaa.
 Tikka kaivoi taskustaan likkuveitsen ja alkoi nitkutella teippejä auki.
***
  Kapu ja Koukkula odottivat pihalla avustajaa. Koira oli jo rauhaton ja Koukkulakin ärsyyntynyt asioiden hitaasta edistymistä. Kun Kilikki viimein saapui paikalle oli ilmapiiri jo sähköinen.
  - Mikä siinä maksaa kun miehet vain seurustelee. Joka hetki hajujälki on heikompi. Ei ihme vaikka homma ei onnistukaan.
  - Sepä meillä tämä homma on jahkailua. Ei kiireellä pilata hyvää asiaa, Kilikki naureksi.
  - Mutta tämä touhu on turhaa jos kauan odottelee. Mistä aloitetaan.
  - Kellarissa on joku majaillut. Se on er asja nuijiko se tyyppi Pökiön lukuu ottamaan. Voijaan kai kävästä katsomassa saako koira sieltä hajuja.
  - Asia selevä. Kokkeillaan.
  Kapu nuuski kellarissa paikkoja. Koukkulan komentoon: Etsi! Koira lähti, kuono maassa kulkemaan mutkitellen varjoisia paikkoja kierrellen. Jokin vanha ruusupensas sai koiran pyörimään paikallaan.
(jat.)