- Pakottaa tuo minullakin jalkaa niin juuttaasti. Ihan on puutunut, Reeta sanoi ja nosti jalkaansa, että Jaskalle oli väylä auki.
  - Jokaisellahan ne on vaivansa. Tuntuu että uudestaan pitäisi. Jos kuitenkin yrittäisi edes muutaman tunnin nukkua. Ulkona kova pakkanen. Olisi se sisävessa kyllä paikallaan. 
  Aivan kohta Jallu alkoikin pussahdella siihen malliin, että uni oli löytänyt kohteensa.
  Jännityskö se lienee pannut Jaskalla vatsan niin oudosti vääntämään. Nyt ei ollut soveliasta päästellä suolikaasuja. Pierun, kukaties äänekäs  purkautuminen, saattaisi Jallun varmaankin havahduttaa.
  Jaska koetti keskittyä tämänkertaiseen pikku seikkailuun, mutta sepä tuntui hankalalta, kun oli kuulosteltava, minkä  suuntaista elämöintiä vatsassa oli. Jospa päästäisikin pikkupaukut vain, niin olo varmaan sillä helpottuisi ja jättäisi rauhaan, Jaska arvaili vatsan levottomuuteen kyllästyneenä ja rentoutti kruppunaruansa.
  Siinä  samalla, kun hän löysäsi jännitettyä lihasta, samalla tuli vapauttaneeksi terävän äänen joka muuttui purkautuvan paineen röpeltäväksi ääneksi.
  Salamana oli Reeta jalkeilla, sängynvieressä, veti peitot sivuun ja huusi:
  - Senkin kurainen karju, ylös sieltä nyt ja heti paikalla!
  Minkäänlaista merkkiä  äskeisestä tunnelmasta ei ollut enää jäljellä lainkaan. 
  Jalmari heräsi oitis huutoon, eikä tiennyt, näkikö unta vai saattoiko se olla totta, että Jaska kömpi Reetan puolikkaalta ilkosen alastomana.
  - Mitäs ihmeen peliä siellä pidetään, minun selkäni takana? Oletko sinä, Jaska...? Et kai sinä Jaska ole...? Jallu kakisteli.
  - Se mitään ole!  Reeta huusi ja huitoi käsillä Jaskaa menemään ulos suoraa päätä.
  Jaskaa ei tarvinnut kahdesti pyytää, kun hän törmäsi ovesta ulos kevään koleaan yöhön.  
  Vasta ulkona hän huomasi jättäneensä kaikki alusvaatteensakin tuvan  penkille, mutta eipä ollut sisua palata niitä hakemaan.
  - Myrkkyviinaa antoivat. Mahaa polttaa niin saatanasti. Ruikkua se taas pukkaa...
  Jaska ääneen voihki, vielä  pitkään tunkion laidalla pyllistellessään. Tonttiset saisivat vielä kuulla kunniansa. Mikäli tästä jotenkin elävänä selviää.  Ei ollut päässyt tupsunmakuun, koittaa kuitenkin oli saanut, mutta pontikkaa oli tullut otettua senkin edestä. Jälkitauti kyllä olisi vielä edessä päin. Ellin korviin tapaus kyllä kantautuisi. Siitä ei ollut epäilystä.
Vetisten kosteahkot housut ja jonkun Reetan resun ylävartalon suojaksi Jaskka olivalmis kotimatkaa varten.
  Polkaistessaan mopoaan käyntiin Jaskaa nauratti vähän hämillisenä:
 - Kaikkea perhanaa sitä pöhnäpäissään erehtyy kokeilemaan. Onneksi asia jäi meinaamisen asteelle! Voisihan sitä vielä toistekin kuluvana kesänä poiketa Tonttisen Jallua moikkaamaan, mutta sitten pitää ottaa valtion viinat mukaan.
(jat.)