Kuljin, kuljin iloisena pikitietä pitkin,
vaik´on ilo naamassa niin sielussani itkin,
kun mun rakas ystäväni toiselle on mennyt
vaik on ilo naamalla niin iloitse mä en nyt.

Tuska raastaa sydäntä sit´toiset eivät huomaa
kun iloisena kaverina pitää tätä kuomaa.
Mut kun oon jossain aivan yksin ikävääni kuolen,
en tiedä miten pääsenkään suruni tuolle puolen.

En tiedä miksi rakkaani oot tehnyt tämän mulle,
ei koskaan enää rakkautemme entiseksi tulle,
Niin vaikeaa on minun tätä menetystä kestää,
oi mikset sinä haveria halunnutkaan estää.

Nyt kuljen kauas pikitietä marssin siihen malliin,
ja ikäväni upotan mä reissumiehen ralliin.
Vain muistoissani palaan niihin onnellisiin hetkiin
ja tuskan suuren vaimennan mä rasittaviin retkiin.