- Joo, vaan jos ei siedä lämmitystä. Pierasee ja selkänsä  kääntää. Eihän siinä silloin paljon nuotioita sytytellä.
  - Ka, onhan se niinkin. Vaan minä sinne Ellin porinoille, tässä. Kokkaisiko tuo kahvit? Lähde sinäkin, Paavo sanoi.
  - Olipa niin avopäinen lähtö äsken. Vaikka! Toisaalta olisihan tuo jo kahviaika. Paremmin sitten hommat sykertyy. Ajattelin noita aitoja kopistella. Kohta elikotkin pitää ulos kai laskea. Sinullahan sitä on työntekijää omasta takaa. Ei tarvitse joka asiaan itse rientää.
  - Noo, eipähän minun tarvitse kun pikkuisen johtopuolella. Ja jos toden sanon, Kertun käsikassaraksi tässä on sortunut.
  - Onhan sinulla tytär se Eeva. Niin pystyvä plikka. Ei taida  Kertun tarvita, kuin katsoa päältä. Minä se Eevasta miniää kasvatin, vaan kun se poika herraksi, Jaska sanoi.
  - Päästäisiinkin sitten sukulaisiksi. Kyllä se Eeva sopii herrallekin. Vaikka itse sanon. On jumalattoman nätti tyttö.
  Paavo lykkäsi mopon nojaamaan seinää vasten ja miehet meni sisälle ovesta, josta Jaska oli äsken niin vauhdilla tullut.
  Elli pyörähti vimmoissaan ympäri  kun kuuli ovenkäyvän ja luuli Jaskan tuppaavan niin pian takaisin pirttiin. Mutta kun huomaa Paavon kookkaan hahmon hän leppyi siinä samassa.
  - Katsohan, Perälän isäntähän se sieltä.
  - Niin on Elli- emäntä kuin tuomenkukka, ei päivääkään ylitse  kolmenkymmenen, sen voisin vaikka  vannoa, aloitti Paavo tapansa mukaan, taitavana naisten käsittelijänä.
  Jaskanpa osana oli seurata sitä sivusta kun Paavon puhe vaikutti Elliä sulattavasti. Tämä ei ollut mitään uutta, mutta  Jaska ei voinut olla ihmettelemättä kuinka Paavo onnistui leperryksillään osumaan naisten herkimpiin kohtiin. Jaskasta se oli naismaista.
  Jaskan tuoreessa muistissa oli, kun he Paavon kanssa olivat osallistuneet menneenä talvena metsäveropäiville. Veroasiantuntijana oli sattunut toimimaan simpsakka tyttöihminen. 
  Ja niinhän  sielläkin oli käynyt, että tauolla Paavo jo istuikin viinerikahvia juomassa  naisen kanssa.
  Nainen oli  kiemurrellut naurustaan, Paavon lisätessä pökköä  pesään ja vedellessä onnistuneesti silloinkin oikeista naruista.
  Jaska aivan hätkähti ajatuksistaan kuullessaan mainittavan sanan "mopo" ja peräti Ellin suusta tällä kertaa.
  - Vai ettäkö  mopokauppoja, kiherteli Elli. - Tarvitseeko tuo uutta mopedia. Vetelee sillä kaiket illat ja jää työt tekemättä.
  - Ellihän tietää että mopo on miehen jatke, eiköhän ne  Ellinkin helmat mukavasti leuhahtele mopon tarakalla istuessa? Saattaa  tuoda uusia tuulia sinne helmain allekin.
  Jaska kuunteli Ellin ja Paavon keskustelua, aikoen ensin osallistua siihen, mutta  arveli sitten, Paavon kuitenkin onnistuvan paremmin ilman häntä.
(jat.)