Tonttisenakan juttuja on kylillä kuultu. Semmoisiakin joissa ei ole siteeksikään totta.
  - Sanopa Kitulainen, mitä olen valheita levitellyt? Totuudessa olen pysynyt. Ei kait se ole minun vika jos Kitulaisella ei touhut onnistu. Enkä oo salannut Jallunkaa juttuja.
  - Etpähän Perälän Paavosta kouhota perättömiä puheita. Eikä ole kuulunut niistä satiaisistakaan. Sanopa mikset niistä huutele.
  - Etkös sinä pirun Kitulainen jo usko, että minulta se ei ole niitä saanut. Minähän  olen siisti ja siveäkin nainen. Elä  sinä Kitulainen pane omijasi. Kummallinen tootisko vaikka olen hoitanut kuin omaa ukkoa, niin tämä vain märisee.
  - Sepä on sana sanaa vastaan. Onko se Paavo vielä täällä. Otetaan  se tuomariksi. Milloin sinä annat ne vaaterytkyt?
  - Tuolla pirtissä se Peräläinen levähtää... Väsytti raukka itsensä. Hän kun joutui elvyttämään sitä opettajaa. Se kun poloinen pökertyi kun joutui totuuden eteen. Vanha  mieshän se on jo Paavokin, että näyttää sekin väsyvän kun raataa ylivoimiensa.
  - Mitäs sinä siitä Paavosta pökiset. Hae ne minun vaatekutjut niin minä lähden sinne kirkolle ja viemään Ellille niitä ostoksia.
  - No voihan veikkonen. Sepä Paavo kävi viemässä Ellille tarvikkeet jo eilen. Oli Ellille sanonut, että Kitulainen on joutunut menemään metsänistutukseen yökuntiin. Oli sanonut että virkakunta oli vienyt. Mitenkäs se Kitulainen sillä lailla mennee laittomasti kaatamaan metsää?
  - Ja paskanmarja. Minä en ole kaatanut metsiä eläissäni. Minkäpä sopan se Paavo taasenkin on keittänyt.
  - Kyseleepä itseltään. Niin se vain minulle siitä puhui. Tuoltapa tuo tulla vornii, Reeta sanoi kun vilkaisi taakseen.
  - Mitäs sitä naapurille kuuluu. Sehän näyttää että elämä voittaa. Oli se vaan melkoinen tälli ollut. Tuntuuko se muistia pimentäneen. Se usein tuommoinen tälli saattaa pistää vintin hyvinkin pimeäksi.
  - Ainakin tuo muisti Ellin. Heti oli parkumassa Elliä apuun kun havahtui. Ainakin se ne ostokset muistaa.
  - Äläpäs ole niistä huolissasi. Kerroin Ellille, että Jaska on saanut  tärkeän tehtävän viranomaisten puolelta. Elli epäili että olisitko putkaan joutunut. Vaan minä kerroin Ellille kulttuurikiireistä joissa sinua välttämättä  tarvitaan. Helposti uskoi. Sinulla kun on näyttöä. Mutta vieläkös se on munasillaan? Taitaa Reeta tahallaan pitää.
  - Elä jo muuta sano. Reeta vienyt rytkyt... Mihinkä lie. Sitten munia tiiraa, Jaska sanoi ja suojasi kourakupilla ainoaansa.
(jat)