OSA.61.
 - Suatana et sinä aevan asseeton poeka oo. Vuan saattohan se olla pelekkä sattumahhii.
 - Sattumalla ei kuule tämä poeka pellaele. Seon kuule välämä aoki hetkessä kun tämä poeka rassaa. Aena pellaa ja puksuttee, Tikka leuhki.
 - Ei sinusta aenakkaa rosmoksi ou. Sehän hällyytys kerkijäes suaha polliisit paekalle kun ähäräesit lukon kimpussa.
 - Miehä ounnii polliisi. Siinä kiäntyy virkavellukset nöyränä poekkee...
  Poliisit työntyivät varovasti ulkoeteiseen ja avasivat oven. Sen takana avautui käytävä jossa oli suljettuja ovia molemmin puolin. Naulakossa oli muutama takki ja muita vaatteita, hattuhyllyllä komea supitalvihattu ja lipallisia lakkeja joissa näkyi eri firmojen logoja.
  Kuin yhteisestä sopimuksesta poliisit jäykistyivät paikalleen. Sydämet jyskytti jännityksestä, muuten oli aivan hiljaista.
 Viirto sai ensin toimintatarmonsa takaisin ja hiipi kuulumattomin askelin käytävän päässä olevaa ovea kohti, joka ilmeisesti vei olohuoneeseen. Tikka seurasi ja koitti ovista päätellä millaisiin tiloihin kukin johti. Pari kapeaa ovea oli varmaan komeron ovia, wessan ovessa oli kuva jossa pikkupoika suoritti tärkeää toimitusta.Oikealla olevat kaksi ovea johti ilmeisesti makuuhuoneisiin. Mutta missä oli raput toiseen kerrokseen?
 Viirto nosti sormensa huulille, vaitiolon merkiksi ja käänsi varovasti ovenripaa. Työnsi sitten oven auki. Silmien eteen avautui kammottava kaaos. Lattialla oli kaikkea kamaa, moottorisahan osia lehtejä ja vaatekappaleita.
 Tiilestä muuratun uunin edessä lojui päähän ammuttu saksanpaimenkoira. Mustaksi kuivunutta verta oli lattialla koiran pään ympärillä.
 - Voehan pirkele kaekkijjaan. Se äijä on kyllä ampunna kaekkeja mikä liikkuu. Vuan missää se isäntä ite on. Ouhan varullaan millonka pätskähtää lapaluihen välliin...
 Tikka vilkuili kasvot kalpeina joka puolelle. Korvat tarkkana he kuulostelivat mahdollisia ääniä.
(jat.)