OSA.92.
Aamu valkeni pakkasyön jälkeen kylmänkirkkaana. Naapurin rakennukset höyrysivät pakkasilmaan palamiskaasuja, liekkejä ei enää näkynyt. Muutama mies kierteli raunioiden vaiheilla vartiossa. Oletettavasti pahin oli voitettu koska paloautot olivat poistuneet paikalta.
 Turakaisen Matti tuli tupaan kamaristaan. Tukka sotkuisena ja silmät sikkaraisena hän katseli lattialla kuorsaavia poliiseja.
Pökiö, joka oli pysytellyt melkein tyystin erillään tippahommista nousi myös istualleen. Katseli virkaveljiään ja pudisteli päätään.
 - Voe kuitennii. Lieneeköhän kukkaa ollunna polliisia vaella? Näöttee että tämä porukka on eksynnä lavijalle tielle.
 - Sepä onnii kommiaa porskutella levijää tietä. Ei lipsaha ojjaan vaekka pikkasen horijahtaa. Kun on reilu meininki ja holija luonne, niin jopa seon heleppuva tuo elämäsä ellee. Vuan lieneekö tuota jiänny ollenkaa aenetta. Niihän tuo tuntuu suuta kuivaavan, Matti sanoi ja tallusteli pöydän ääreen. -  
 - Elä se mitä sano. Teällähän onnii komijahhii lasillinen. Ottooko se polliisi?
 - Eiköpä nuo polliisin ottelut ou oteltu. Pitteehän tähän jotahhii järijestystä suaha. Pimmeehän tuo on ulukona vielä. Vuan saeskoon tuota talosta ostoo vielä kahavvii. Maksoo rytkäötettään sitte kerta ryssäöksellä. Valtijon piikkiinhän tuo männöö, vuan pitteehän niihen muihennii  osallistuu muan turvallisuuven takkuuseen. Kuhhii kykysä mukkoo.
 - Johan tok, turraotettaan kahavvii. Eipään se muuten lähe kone käöntiin. Vuan nurkan takana pittee ensin, Matti sanoi ja nakkasi lasista aineet suihinsa.
  Kumarainenkin nosti päätään tuskaisin ilmein.
 - Mikä lienöö mua ja millä tiällä maksettaan. Mitteepä sitä eilen liennöö sattunna ja missä se Pökiö on?
 - Kah, tässähan minä herra suuriherra. Mitteepä tuo lienöö elämä vaella. Nuinhan siinä aena käöp ku ei ossoo viinoo käättee. Minulla ei oo tuskanpaekkoo ja entinen muistihhii on kirkas ja vijaton kuin vauvan pylly.
 - Voe suakel! Miksi minä oun tuassii sortunna. Sen tauttako minä oun Pökijö sinulle sanonna, että pijät jonniinmoesta kontrollii.
- Tuassiinko ne laalut onnii katumuksenpallaatija. Eilen illalla hoellattiin vallankummousta. Tämmösen halavan polliisin neuvot jäekii kaekilta notteeraamatta. Talon isäntä tietennii tiesi hyvinnii rajasa. Vuan pahulaenen ilikeösillään juotti polliisit hutikkaan. Mitteehän tuolla lienee ollunna mielessä. Vävysähhii uupu tuohon lattijalle. Taes äkki poijalla panna. Muutapa ei taenna pystyä panemmaan koko yönä, Pökiö selitti.
(jat.)