OSA.31. 
- Pietäänni paekalla luova taoko ja suunnitellaan mitä tässä voesi raataa. Suattoo kohta olla navetta tulessa kun Tikanpoeka siellä houhuvvaa. Ei se niin voe mennä tämäkää keikka, ettei jotahi satu.
  - Kyllähän se Viirto kerto monia Tikan temppuja, kun ne parina partijoivat.On se kaeken muun lisäksi oekija sonni. Aena sillä on naeset mielessä. Ei taija ennää tälläkylällä olla yhtää nuorempaa naesta.
  - Tikka ei tarvii nuorta runkoo. Mitä vanahempi kaarna, sitä ahkerammin kimpussa.
  - Mihin astihan se koera niitä heppuja viepi. Mahtaa olla pitemmän päälle Kumaraeselle vaekijaa.Ei ole vissiin pahemmin treenannu.Lenkillä käö telekkarin iäresta ruokapöytään. Se on Kumaraenen vaehattanu taas kaveriiaan. Se onki onnistunna suamaan nurta lihhoo. Oun minä sen hähäny. Nuamaltaan ihan immeisen näkönen. On vuan hännii muistanna olla ruoka-aekana kotona. Oli sillä mahottomat ryntäät.
  - Joo, ou minähi sen nähäny. Taes se entinen olla melekonen pirttihirmu. Kerrannii kävin siellä jossae virka-asijoessa, niin elä se mittää. Suatana meinasi syyvä minut elävältä. Huusi punasena kuin palosirreeni, että hänen koti eijoo mikkää polliisiasema. Tulj kaks reissuu yhellä kerralla. Ensimmäenen ja viimenen, Kilikki kertoi kokemuksiaan.
  - Perkele, nyt ne jäläkimestarit tullee. Ollaan olevinnan töessä, Mörö hypähti seisaalleen kun kuuli eteisestä kolinaa.
  Kumpikin poliisi kumartui lattialla lojuvan sekalaisen tavaran puoleen. Kumarainen itse tuli sisälle. Koukkula oli jäänyt pihalle ja Seppo poistunut hommiinsa.
  - No, onkos mitään käänteentekevää löytynyt?
  - Eipä häntä mittee kiännöksiä. Suoroo mennä lotjottee! Kilikki vastasi.
  - Eikö helevetti pienintäkkkää  johtolankoo? Miehissä taetoo olla vikkoo. Nyt kuitennii Kilikki suap mennä Koukkulan kaveriksi koeran jäläkeen. Mulla alakaa kunto pettää.
  - Suatana tässon munat vuahossa paenettu duunia. Vuan ku ei oekein tiijä mitä sitä ehtiikää?
  - Eikö se menny perille? Kaekki poekkiava otetaan talteen. Joko kaekki huoneet on käöty läpitte?
  - Voe veikkonen, eihän sitä ny huitasemalla. Me tehhäänki tarkkaa duunia.
  - Eipä ne saavutukset ole kaksisia ennestäänkään, Kumarainen sanoi kuivasti.
  Taas kolisi eteisessä ja ovi kiskaistiin auki. Viskari tuli sisään silmät päässä pyörien:
  - Herra.. Tuota kun me Tikan kaa...
  - Mies äläpä pingota. Mitä se Tikka on saanut taas aikaan?
(jat.)