Mitä nuori Väinämöinen
lienee tehnyt nuoruudessa,
silloin aikojen alussa
ennen mahti aikojansa,
noilla pitkillä pihoilla
Kalevalan kankahilla.
 
Mistä lienee Väinämöinen
opetellut suuret taidot.
Miten tiukassa jamassa
 runot laati laatuisimmat,
riimit rustasi lujimmat
 keinot keksi kunnolliset
 
Tuota mietin mielessäni,
sitä tuumin tunnossani
tutkin tärkeät tekijät
kahvinporot, koivunkuoret,
katselin kalankudusta
vanhan hauen leukaluusta.
Kuusen kuuntelin huminat
ikihongan kuiskutukset
 
Ilman suunnatkin selasin
pohjatuulen tuiverrukset,
idän pakkaset pahimmat,
eteläiset leudot tuulet.
Panin muistihin monetkin
merkit taivaan tähtösistä,
 katsoin kuutamon hopeat,
ukkoset kuin pakkasetkin
kaiken tutkin ja totesin:
 
- Oli nuori Väinämöinen
niinkuin nuorien tuleekin.
Rehti myöskin tunnollinen,
veikko varma ja etevä,
otti taidot taitajilta,
hankki tiedot tietäjiltä,
piti silmänsä avonna,
sekä korvat kuulevina,
ikivanhoilta kyseli,
mahtajilta tiedusteli.
 
Joskus väitteli vähäsen,
kera vanhain partasuiden,
useinkin kyseenalaisti,
vanhat taiat, uskomukset
sanoi sattuvat sanansa,
kaiken kansan kuuluville
mikä tieto on parempi
mikä neuvo nuorekkaampi.
 
Varttui nuori Väinämöinen
taitoissansa, tietoissansa,
oli paljonkin parempi,
muistannalta mahtavampi,
kuin on taattonsa tanakka
taikka kaino kantajansa,
tietävämpi kuin kaverit
siellä pitkillä pihoilla
Kalevalan kankahilla.
 
Sepä nuori Väinämöinen
tiesi kaiken tarpeellisen
tiesi kuinka kuu on tehty
kuinka tähtöset taottu,
miten tehtiin maat ja taivo
kuinka syntyvi salama.
Kaiken tiesi, kaiken muisti,
kaiken oivaltaa osasi.
 
Tieto kasvoi vanhetessa
partakarvain harmetessa,
aivot talletti totiset
tietoaarteet tarpeelliset.