VAIKKA VARMASTI PELOTTI,
tuikki tuska sielussani,
teki mieleni takaisin
turvaisille maisemille,
kotikonnuille takaisin,
aikaan jonne kuulunenkin.
 
Etoi vietävä elukka,
kauhistutti kummajainen.
Lima kyljissä kimalsi,
kuola kiilui leuoillansa,
vaahto vihreä pusertui
otuksen tuon sieraimista.
 
Tuotako pussata pitäisi,
antaa suukko seitsemästi?
Huulia karmeita kokea
voisinkohan pyörtymättä.
Kovin kauhea urakka
puistatutti hirveästi.
 
Mutta jos tosi tarina?
Jos on neito noiduttuna,
nainen hirviön sisässä,
liskon hahmoon piilotettu?
 
Kyllä löyhkältä lemusi
kidat joita suudellessa
muisti meinasi kadota,
äly alta otsaluuni.
 
Eipä rohkea peräänny.
Eikä käänny miehen mieli.
Teenhän minkä jo lupasin,
pussaan kurjan kummituksen.
 
Kertaa seitsemän imaisin.
Suussa maistui hirvittävä
maku kun manan majoilta,
tuoksu tullut tuonelasta.
Sitten kummia tapahtui!
Suukon kun sai seitsemäskin
kita ammollaan oleva,
haarakieli nuolemassa
oli kasvoja minulta.
(jatkuu)