OSA.78.
 - Tuljpa tästä savotta. Uskaltaakohan sinne mennä vieläkään? Äijä kyttejää jossaen nurkanpiässä ja laskoo haolikolla läpi.
 - Mitä sitä paskoo. Eihän sillä ny kissan silimät ou. Siellähän on melekeen syspimiä...Kilikki nauroi Kumaraisen puheille ja pelolle.
 - Voe voe, tuas se onnii nuoren sankarin tyhymänrohkeotta. Leikittään sankaria ja sittä
 itketään kun henki männöö. Juopoelle kun pullon henki kuiskaeloo, että jokkaenen immeinen on vihollinen. Nappaa vähintään nyrkillä ja monestihan siinä nyrkissä on puukko tae muu teräase jolla suahaan nuapurin ihon halaki, Kumarainen esitti.
 - Vuan eikö kukkaa mäne sammuttaan tuljpalloo? Pökiö sanoi ja liikehti rauhattomana sinne tänne.
 - Eiköpä tuo palane omija aekojaanki. Jos kerran isäntä haluvaa polttaa navettasa, niin sua kae sen omasa polttoo, Mörö sanoi.
 - Tulloohan siellä palijo palavilihhoo. Koko karija ruatona. Taes vuan jiähä riiputtamatta, Tikka sanoi.
 - Ei saatana, nyt se huima on sytyttännä jo assuinrustinkin myös tulleen. Koko kartano pallaa. Siellä männöö aotot ja rattorit. Lähetään ny ies kahtommaan, Viirto sanoi.
 - Minkäpä tuolle palijaen käsin voenee, Kumarainen sanoi alistuneena.
 - No aenaki enempi kuin tässä Niemen pihalla Viirto sanoi ja hyppäsi Wolkkarin rattiin. Toiset poliisit nousivat myös autoon, niin että vain Pökiö ja Kumarainen jäivät pihalle.
 - Mitteepä sitä myö`Pökiö kysyi.
 - Mänhän tuonne miehiä. Tuumitaan me mille aletaan. Se nuapurin miessii on vielä karkuteillä. Läyvään kattomassa jos on tullunna takasi.
  Samalla hetkellä aukesi navetan ovi ja Salmen hätääntyneet kasvot näkyi ovenraossa:
 - Missee se pallaa? Navetassa tuntuu savun hajjuu. Seppo käski kattoo onko se syttynnä mökki palamaan.
 - Taetoo olla Luakson pytinkit. Kaekki rakennukset on tulessa. Vissiin isäntä ite pistännä tulen nurkkiin.
 - Seko tässä vielä puuttu. Immeiset mennee aevan hulluiksi tuon viinan lotraoksen kansa, Salme sanoi. - Seppo, tuu sinnäe kattoon, Luakson rakennukset pallaa.
(jat.)