Älyvapaa äijänkuva
häirikkö ijänikuinen
mietti kerran , mietti toisen,
mietti kerran kolmannenkin,
mitä joutessaan tekisi
tarpeetonna työjelisi.
-
Kulki kierrellen kyliä,
tapaeli tuttavia.
nautti naapurin jutuista,
turinoista tolkun miehen.
jopa naisia narutti,
kellisteli ketterästi.
-
Siihen ei tyytynyt typerä,
Älyvapaa oivaltanut:
homma hälle on hyväksi,
elo siisti siunaukseksi.
-
Ratsun rasvasi rajuksi,
pisti päälle houkuttimet.
etsi parfyymit paremmat,
kaakillensa kuopivalle.

Ratsu kulttuuriin ravasi,
lensi kautta kaamoksien.
äijä kunnoton selässä
satulassa huojahteli.
-
Äijä porhalsi perille
katsasteli, kuulosteli.
johan reunasta repäisi
kulttuurihin kurkisteli.
-
Jopa kulttuuri risahti,
kahahtikin sammalikko
äijän työntyissä tupahan,
vieraana vain viihtymähän.
-
Eipä sapluuna sopinut,
väärin lienee värssyt tehty
kovin tuhmasti tarinat
tollon lailla suunniteltu.
-
Mene matkoihis mokoma,
typerämpää tympeämpi.
jonnin joutava ketale
hassu herra harmillinen.
-
Älysikin kumma kuoma
oivasi utun samalla:
-Eipä kulttuuri ylevä
typerille tarkoitettu.
Sehän viisaille varattu
rikkahille varmistettu.
‎17.‎4.‎2013