OSA.24.
   Kääntäessään miestä parempaan asentoon Pökiö alkoikin toipua Kohta nosti päätään ja sanoi:
  - Voehan perkele! Mikähän se lienee ollunna? Vuan olpa tavallisen tehokasta unliäkettä. Jalat män alta kuin mullikalta lekalla piähän lyötäessä.
  - Kukapa se sinnua piähän moksaotti?
  - Luoja tietee vuan eipä se sano. Suakeli tulin tähän nurkalle kuselle. Kaekessa raohassa laskin vesiä. Viimme tippoja lerkuttelin niin se tulj takkaa se isku ja siihen vilimi katkesi, Pökiö selitti ja kapusi jaloileen. - Saatana ei rosmo sentään sepalusta vetäny kiini.
  - Lähetään sisälle. Kumaraenen siellä on kuumana, kun soetin sille, että jo toenen mies on kavoksissa.
  - Eipähän tuo haettoo vaekka sillähi välliin kuumiaaaltoja. Ylleesä se antoo kylymää kyytiä.
  ***
  Kumarainen oli määrännyt kaupungista lisävoimia. Kaikki vapaina olevat voimat tarvittiin nopeasti paikalle. Polisipäällikkö tosin väheksyi ensin operaation ylimitoituksesta. Kuitenkin kun Kumarainen lisäsi, että myös Pökiö on kadonnut päällikkö antoi hommalle siunauksensa.
  Kumaraisen lopeteltua puheluaan kaupunkiin Seppo ja Pökiö saapuivat sisälle.
  - Ei kae perkele se Pökiö ollu nukkumassa? Vielähhii ku nukkuvan rukkous.
  - Vitut kuttuilla siinä! Olkii tos kysymyksessä. Vetelinnii syvät unet. Rosmo anto semmosta unjliäkettä, että tepsi heti.
  - Ei saatana? Sielläkö oli rosmo liikenteessä?
  - Joo, kusella olin niin hiipi taakse ja anto hiekkapussilla tae jollahi. Muistan kun silimissä löe tulta ja muuta en muistakkaa.
  - Niinkö olit sen pikkukaverin lummoessa ettet vahtinna ympäristöä? Saatana, joka paekassa näetä pitäsi olla vahtimassa. Nythän se on rosvo jo huut helevetissä. Ossaatko sanua oliko pitkät unet?
  - Tuskin nuo pitkät... Muutama minnuutti. Työ kun lähittä kahtelin sisällä ympäriisä ja lähin sinne navetalle. Vuan alako alavesi haettoomaan, nii uattelin puristee esliinan kuivaksi.
  - On sillä etumatkoo. Vuan jospa se kun koerapartio tullee... Saatana männee taas vaekijaksi. Tämä onnii kirottu kylä.
  - Mitä sitä hevon paskoo! Pillua on riittännä ja kirottuhi on omiksi tarpeiksi. Vaen että joku kirrous... Matti epäili.
(jat.)