- Tiedätkö Jallu, minua on viety kun pässiä narussa. Ihan itseäni ilettää. Pellen minusta tekivät... Herranketaleet, tunnusti Jaska.
  - Joutaviakos messuat, sinullahan on käynyt oikein lottovoittajan tuuri. Tuskinpa tuohon teatterinäytäntöön, ilman käypää hintaa sinua ottavat.
  - Teatteri? Tämä onkin runohömpötystä. Etkö sinä tiedä, Jallu, nehän  ovat kaikki taiteilijat järkiään aina kuollut nälkään sekä tauteihin ja viinaan, vaikeroi Jaska.
  Jalmari ei ollut kuulevinaan Jaskan vaikerrusta, vaan  jatkoi: - Lisäksi olet loikannut arvokkaaseen seuraan... siinä touhuavat kaikki paremmat ihmiset, on opettajia, apteekkari ja eläinlääkäri. Tekevät kunnan piikkiin pitkiä reissuja ja kuulemma juovat parempaa viinaa, konjakkia ja sen sellaista.
  - Menetkös siitä puhumasta lämpimiksesi...! Minulla on  tässä töitä. Ellin pitää jo saada laskea elukat tälle laitumelle...
  Vastahakoisesti Jalmari palasi polkupyöränsä luo. Jaska jatkoi paalun junttaamista, ainakin niin kauan, kuin Jalmari oli näkyvissä. Sitten ote rautakangesta  kirposi lopullisesti. Kuin  vihoissaan Jaska nakkeli työkalunsa maitokärryille, tarttui sen aisaan sekä lähti työntämään sitä takaisin kotiin. Kerkiää tuon sitten sen häpäisyillan jälkeenkin.
  Jaska oli viimein päättänyt panna toimeksi. Aika ja keinot olivat vähissä. Niin hänen oli  pakko turvautua keinoista epätoivoisimpaan.
  Elliltä  salaa Jaska kävi peukaloimassa raparperisimaa. Elli oli laittanut  simanastian käymään navettakeittiöön. Astia olikin suuri, Elli odotti kosolti  kulttuurinystäviä saapuvaksi. Sinne Jaska kumosi eläinlääkäriltä kinutun pirtupullon. Kokonaisen litran.
 Jaska oli suunnitellut asian itekseen, että terästettynä sima saattaisi yleisön sellaisen päihtymyksen valtaan, ettei mitkään esitykset olisi toistaan kummempia.
  Niinpä hänenkin esiintymisensä voisi hyvinkin sujua herättämättä sen enempää hilpeyttä, kuin jyrkkää kritiikkiäkään.
  Sima sai, Jaskan, käsittelyssä tosi tuhdin koostumuksen. Jaska toivoi, että Elli ei huomaisi mitään ennen kuin olisi ihan liian myöhäistä.
  Gabriel-poika oli luvannut piipahtaa kotona keskikesän juhlan aikaan. Elli hössötti huushollihommissa, kuin taloon  olisi tulossa vähintään Kekkosen veroinen vieras. Tämä Jaskaa harmitti, mutta toisaalta  saattoi olla hyväkin, että piti Elliä  kiireessä. Sima sai tekeytyä ilman valvontaa, täyteen iskuun...
(jat.)