OSA.108.
 - Pomo hei! Tuolla on se nuorpari. Ne nuo reten tietee mihin vanahat ovat männeet. Käönkö ja kysäsen? Pökiö sanoi.
 - Männään yhessä, suunnitellaan mille aletaan, Kumarainen sanoi ja lähestyi Seppoa ja Salmea. - Hyvvee päevee! Tiällä on tapahtunna ikävvii asijoeta. Mitenkä se tälleen
 - Eipähän tämä naarata. Kuhan ei kukkaa oes jiännä tulen ruuaksi. Onneksi isä ja äetee ovat liäkärissä. Minä varovasti jo Matille ilimotin. Vuan eipä se Matti ollunna moksiskaa. Tuumi vuan jotta rahalla suap vaekka minkälaesija navetoeta ja sano olevan täösarvovakkuutus.
 -  Sittepä se onnii assiit kohillaan. Käsitelläkö työ tulta uamulla navetalla. Vuan mistä tuo lienöö alakusa suanna, Kumarainen kysyi.
 - Minusta se tuntuu, jotta tuolla Sepolla sitä mahtoopi ollahhii vähä asijjaa, Salme sanoi.
 - Niin tuota, miten sen nyt sanosi. Uamusella kun heinii hain lehemille. Niin laussa olj tuo nuapurj...?
 - Niin, anteeks vaan, mutta mikä nuapur. Rimpiläenenkö.
 - Eikääku tuo Luakson Jaska. Tuo joka poltti talosa. Sehän tuo rukkolj jotta jos saes polliisia olla piilossa, päevän ajan. Empä minä uatellu sen pitemmälle, vaekka polliisillehan seos pitännä ilimottoo, vuan uattelin jotta teilleki siitä tulloo vuan turhoo vaevoo. Niinpä lupasin , jotta makkoel poekkee. En edes Salmelle siitä sanonu. Perkele!
 - Siinäp onnii tullunna melekomoenen rikos tehtyy. Vuan on se niinnii, että paha on nuapurriiaan pistee käpälälaotaan. Vuan se pittee nyt kattoo tarkoon kuhan tulet sammuu onko se Luakso polttanna vielä ihtesäkkii. Eipä viijä tätä tarinoo tämän pitemmälle. Jos se hulluksi tullu on polttanna ihtesä, niin omahan on valinta.
 - Mitteepä minun pittee tässä assiissa touhuta. Mahoton ereöshän mulle tulj, Seppo surkeili.
 - Oesihan tuo aevannii viärin jos hyväntekijjää rankastassiin. Unneotettaan koko juttu. Elä sitte huastoo kellenkää. Pitekee työ assii omana tietona. Ja en minä usko että se Luakso on ihtijjään polttanna. Se nuilla sekasi männeillä onnii oma varijeluksesa, vae mikä se lienöö.
 - Kiitosta vuan herra komissarijo. Helepotti kummasti, kun me Salmen kansa aijotaan ellee tämä mualimanlaeta lakijen ja asetusten mukkaan, Seppo nöyränä sanoi.
 - Minunnii puolesta kiitoksija. Minä pyyvän komisarijota kahaville tästä hyvästä. Ei tässä ennee polliisija tarvita vähhään aekaan, Salme sanoi ja lähti menemään sisälle, Kumarainen ja Seppo perässä.
 (jat.)(jat.)
OSA.108.
 - Pomo hei! Tuolla on se nuorpari. Ne nuo reten tietee mihin vanahat ovat männeet. Käönkö ja kysäsen? Pökiö sanoi.
 - Männään yhessä, suunnitellaan mille aletaan, Kumarainen sanoi ja lähestyi Seppoa ja Salmea. - Hyvvee päevee! Tiällä on tapahtunna ikävvii asijoeta. Mitenkä se tälleen
 - Eipähän tämä naarata. Kuhan ei kukkaa oes jiännä tulen ruuaksi. Onneksi isä ja äetee ovat liäkärissä. Minä varovasti jo Matille ilimotin. Vuan eipä se Matti ollunna moksiskaa. Tuumi vuan jotta rahalla suap vaekka minkälaesija navetoeta ja sano olevan täösarvovakkuutus.
 -  Sittepä se onnii assiit kohillaan. Käsitelläkö työ tulta uamulla navetalla. Vuan mistä tuo lienöö alakusa suanna, Kumarainen kysyi.
 - Minusta se tuntuu, jotta tuolla Sepolla sitä mahtoopi ollahhii vähä asijjaa, Salme sanoi.
 - Niin tuota, miten sen nyt sanosi. Uamusella kun heinii hain lehemille. Niin laussa olj tuo nuapurj...?
 - Niin, anteeks vaan, mutta mikä nuapur. Rimpiläenenkö.
 - Eikääku tuo Luakson Jaska. Tuo joka poltti talosa. Sehän tuo rukkolj jotta jos saes polliisia olla piilossa, päevän ajan. Empä minä uatellu sen pitemmälle, vaekka polliisillehan seos pitännä ilimottoo, vuan uattelin jotta teilleki siitä tulloo vuan turhoo vaevoo. Niinpä lupasin , jotta makkoel poekkee. En edes Salmelle siitä sanonu. Perkele!
 - Siinäp onnii tullunna melekomoenen rikos tehtyy. Vuan on se niinnii, että paha on nuapurriiaan pistee käpälälaotaan. Vuan se pittee nyt kattoo tarkoon kuhan tulet sammuu onko se Luakso polttanna vielä ihtesäkkii. Eipä viijä tätä tarinoo tämän pitemmälle. Jos se hulluksi tullu on polttanna ihtesä, niin omahan on valinta.
 - Mitteepä minun pittee tässä assiissa touhuta. Mahoton ereöshän mulle tulj, Seppo surkeili.
 - Oesihan tuo aevannii viärin jos hyväntekijjää rankastassiin. Unneotettaan koko juttu. Elä sitte huastoo kellenkää. Pitekee työ assii omana tietona. Ja en minä usko että se Luakso on ihtijjään polttanna. Se nuilla sekasi männeillä onnii oma varijeluksesa, vae mikä se lienöö.
 - Kiitosta vuan herra komissarijo. Helepotti kummasti, kun me Salmen kansa aijotaan ellee tämä mualimanlaeta lakijen ja asetusten mukkaan, Seppo nöyränä sanoi.
 - Minunnii puolesta kiitoksija. Minä pyyvän komisarijota kahaville tästä hyvästä. Ei tässä ennee polliisija tarvita vähhään aekaan, Salme sanoi ja lähti menemään sisälle, Kumarainen ja Seppo perässä.
 (jat.)