Kaljan vaikutus oli jonkunlainen. Vauhdilla kurkkuun kaadettuna tuntui tukanrajassa kivaa kutinaa. Vaan paremminhan uni tulisi, ainakin Jaska niin luuli.
  Vaan luulohan ei ole koskaan tiedon väärti. Äkkiä imaistut kaljat eivät tehneetkään hyvää Jaskan herkälle mahalle.
  Vain muutama tunti ja Jaskapa heräsi outoon tunteeseen. Tuntu, että tavaraa pukkaa molemmista päistä. Nyt olisi posliinipytty tarpeen kun oli niin lähellä.
  Kaulapaskaahan alkoi tulemaan kurkuntäydeltä. Ellikin tuosta valpastui ja tuli ihmettelemään näytelmää:
  - Non niin! Jopahan se kelpaa isännällekin posliini. Koko kesän siinä on jumputtanut sisävessan tarpeettomuutta. Vaan kuinka oli nyt tarpeeseen.
  Vastaukseksi Jaska yökkäili entistä  lujempaa.
  - Mikäpä täällä haisee, Elli huomasi outoja aromeita ilmassa.  - Et kai sinä saakelin pökelö ole paskantanut housuusi. Jo on aikoihin eletty.
  - Pilkkaa  siinä vielä. Toiseen äkkiä sikalentsun iskee, niin tämä vain pilkkaa. Täytyy myöntää että oli valinnan paikka kumpaa päätä pyttyyn työntää. Näin vain sattui käymään.... Kuumettakin taitaa olla varmastikin viisikymmentä ja ylikin.
  - Olet sinä asukas, eipä voi muuta sanoa... Vai sikalentsu. Aamulla vaan mustikkametsään. Siellä tekosairaudet paranee... Alapa siivota itsesi. Jumaliste kyllä pitääkin olla äijällä mahassa varsinainen Outakolonkin tehdas, Elli sanoi ja paiskasi vessan oven kiinni.
  Eihän siinä Jaskan auttanut muu kuin alkaa korjaamaan vahingon jälkiseurauksia. Maha murahteli vieläkin ja olo oli mitä melkoinen.
  Jaska riisui itsensä ja suihkun alla siisti vahingon tuomat seuraukset itsestään. Vetäisi sitten kylpytakin päällensä ja lähti takaisin asuinhuoneisiin.
  - Mihin sinä ne housusi laitot? Et kai odota, että minä niihin puuttuisin, Elli tivasi.
jat!