SAHARANYÖSSÄ
sitä joutuu taevaltaan peleko persiissä. Pimijää on ja viitakon äänet pannee hijen nousemaan pintaan satunnaesella virtuvaalimatkaelijalla. Viitakonkaohut on korvinkuultavina, koska eihän pilikkopimijässä voe nähä - ei etes kiiluvija silimijä. Omatki silimät on kiini ja kuulen selevästi kun marakatit kirkuvat olemattomissa Saharan puissa. Se tuo mielikuvitus tekkee tepposija virtuvaalimatkallakin. Hiekka polttaa varpaetani, tosin en oo hankkinu tietuva onko hiekka kuumaa Saharassa yöllä. Vaen menköön, paremmin pyssyy varpaat lämpiminä.
***
Pimijässä en tietennkää hahamota minkä näkönen hätä on, mutta hajusta voin kuvitella ettei kovinkaan lasten kateltava. Tosin on muistettava tänä hätänhetkellä, ettei minulla ole lapsia mukana. Ypöyksin harhaelen - tai paremminkin seistä jökötän samoissa jalansijoissa hautautuneena Saharan hiekkaan.
***
Vae eihän se parane kummenemalla. Kokkeilen liikuttaa koepijani johonki suuntaa, mutta vajuvan yhä syvemmälle kuumaan hiekkaan ja on niin hikiki.Tuskin saan sanaa suustani, koska kieleni on kuiva kuin sheikin rukkanen kulunutta ilimasuva käyttääkseni. Mutta helepompi ajatella kun totteottaa.
***
Sitä rukkasta en löyvvä pimijässä joten haaveeksi seki jää, mutta toivoa soppii, että kerran vielä kohtataan... iskelmärunnoelijjaa laenatakseni. Vaen laenahevosta ei kärsi suuhun kattuva on joku viisas kertonu. Liekö asijassa perrää. Jospa kurkistiki hännänalle tai sitten vihelteli mieluummin.
***
Vae onhan ihan ylleisesti tievossa että siinä se on kynsi missä on käpäläki. Se on vaen siellä piilossa. Kynsi tekkee pahhaa jäläkijä jos pääsee vetasemmaan kunnolla ja eipä aikaakaan, tunsin raapaisun poskessani. Veri virtasi nyt pois suonista erämaan hiekkaan ja urheja virtuvaalimatkailija sortui niille sijoille, Saharan aurinkon päästellessä ensi säteitään.