Eihän sitä tiedä koskaan tässä elämässä

mistä onkaan tulossa tai mihin lähtemässä

sattumalta seilailemme pienen venhon lailla

joskus myrsky yllättää ja apua oot vailla.

-

Uppoaako pursi vaiko laineilla se pysyy

ponnistusta valtavaa se joskus kyllä kysyy

aallot ovat korkeat ja myrsky yhä yltyy

myrsky kauan raivoa sitten siihen kyltyy.

-

Tyynenä taas peilaileepi elonmeri aivan

onneksi se kaatamatta jätti vielä laivan

ehkä tyyntä riittänee aina siihen asti,

pursi ajaa karille - sen täyttää vesilasti.

-

Tuurilla kun seilaamme on vedet oudot aivan

lieneeköhän kunnossa luotaimet sun laivan

pohjakosketus on aina kovin paha juttu

enemmin tai myöhemmin se jokaisen on tuttu.

-

Niin on laulut laulettu ja viulut vingutettu

mitä tällä kaikella lie oikein saavutettu?

Elo oli kärsimystä joskus melkein tuskaa

tässä hiljaa lähestytään syksyn väriruskaa.